The action scope of a journalist in a regional newspaper under pressure of a technicalrational

321 Pages·2005·1.35 MB·English

by  Paavo Lintula

(cid:2)(cid:3)(cid:4)(cid:5)(cid:6)(cid:7)(cid:3)(cid:8)(cid:5)(cid:9)(cid:6)(cid:10)(cid:11)(cid:12)(cid:13)(cid:14)(cid:6)(cid:9)(cid:13)(cid:15)(cid:9)(cid:16)(cid:11)(cid:6)(cid:13)(cid:15)(cid:14)(cid:6)(cid:6)(cid:9)(cid:17)(cid:15)(cid:12)(cid:9)(cid:14)(cid:18)(cid:19)(cid:15)(cid:19)(cid:20)(cid:13)(cid:18)(cid:6)
(cid:2)(cid:3)
(cid:4)(cid:5)(cid:5)(cid:6)(cid:7)(cid:8)(cid:9)(cid:10)(cid:11)(cid:12)(cid:13)(cid:14)(cid:5)
(cid:20)(cid:22)(cid:22)(cid:23)(cid:24)(cid:25)(cid:26)(cid:22)(cid:27)(cid:28)(cid:29)(cid:30)(cid:28)(cid:25)
(cid:26)(cid:31) ! (cid:26)(cid:26)(cid:22)"(cid:22)(cid:25)(cid:9)(cid:26)(cid:31) ! (cid:25)(cid:26)(cid:22)(cid:26) (cid:27)(cid:22)
(cid:26)(cid:28)(cid:23)(cid:25) #$%(cid:22)(cid:26) (cid:31)(cid:25)(cid:22)(cid:22)(cid:27) #(cid:28)##(cid:22)(cid:9)(cid:22)"(cid:22)##(cid:22)
(cid:2)(cid:3)(cid:4)(cid:5)(cid:6)(cid:7)(cid:3)(cid:8)(cid:5)(cid:15)(cid:9)(cid:9)(cid:9)(cid:9)(cid:9)(cid:9)(cid:9)(cid:3)(cid:8)(cid:13)(cid:19)(cid:21)(cid:13)(cid:6)(cid:10)(cid:19)

Copyright © , by University of Jyväskylä
ABSTRACT
Lintula, Paavo
The action scope of a journalist in a regional newspaper under pressure of a technical-
rational discourse
Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2005, 321 p.
(Jyväskylä Studies in Business and Economics,
ISSN 1457-1986; 45)
ISBN 951-39-2390-8
Summary
Diss.

This dissertation deals with how journalists in regional newspapers conceptualize their
profession, jobs and lives — their ‘action scope’ — in the dynamics of a newspaper
organization and with which goals, expectations and interests they interpret these
dynamics and work there. In this dissertation, action scope means broad autonomy
and the possibility to influence work, the goals of work and how work is done,
including planning.
The theoretical framework, the paradigm, of the study is grounded on critical
realism. Critical management studies and institutional theory is one cornerstone of the
paradigm, and the regulation theory of action is another cornerstone. The paradigm is
supported by organizational-theoretical discussions about power, trust and
emotionality.
The study uses an ethnographical approach and the material consists of
observations, thematic interviews and numerous unofficial discussions. The
interpretation of the material is based on critical management studies.
The results obtained in the study have been treated as two main categories,
derived from 19 themes. The main categories are ‘editorship’ and the context of action.
The aims of journalists are expressed as editorship where journalists want to fulfil
themselves in good working conditions and under tolerable pressure without
organizational or other external constraints. According to journalists, the major
shortcomings or contradictions of editorship are associated with the increase in
entertainment, the isomorphism of newspapers and the accentuation of national
content in regional newspapers. Official feedback was considered problematic.
The context of action means structures and includes factors which have an
indirect impact on work. The perception of the context of action depends on its
interpretation. According to the study, the management of a newspaper company has
the power to interpret the context, and journalists are institutionalized into this
practice. If the action scope assessed by means of editorship is broad and of high
quality, journalists obviously lack the resources to interpret the context of action. The
institutionalized right to interpret the context grants power without anybody paying
attention to it.

Keywords: characteristics of good work, context of action, critical management studies,
editorship, institutional theory, power, professional identity, regulation theory of
action
Author’ s address Paavo Lintula
Peltomäenkatu 1 as. 3
33820 TAMPERE

Supervisor Tuomo Takala
Professor
Jyväskylän yliopisto
University of Jyväskylä
The School of Business and Economics
Management and Leadership

Reviewers Iiris Aaltio
Professor
Lappeenranta University of Technology
Department of Business Administration
Management and Organization

Pertti Kettunen
Professor
Jyväskylän yliopisto
University of Jyväskylä
The School of Business and Economics

Opponents Iiris Aaltio
Professor
Lappeenranta University of Technology
Department of Business Administration
Management and Organization

Pertti Kettunen
Professor
Jyväskylän yliopisto
University of Jyväskylä
The School of Business and Economics
KIITOKSET JA SAATESANAT
Käytännön työelämä vei Helsingin Kauppakorkeakoulusta valmistuneen
ekonomin mukanaan, eikä aikaa eikä muitakaan edellytyksiä jatkaa Pohjois-
Suomesta käsin kauppatieteen opintoja näyttänyt löytyvän. ”Nurkkaliike-
taloustieteilijän” rooli kiehtoi kuitenkin kaiken aikaa, ja LIFIM:n kurssi 70-80—
lukujen taitteessa ja siellä kauppatieteiden tohtori Markku Lahdenpään aloit-
teesta ja sittemmin toistakymmentä vuotta jatkunut luennointi kasvattivat
halua päästä aktiiviuran päättymisen jälkeen kunnolla lähestymään ikuisuus-
kysymystä teorian ja käytännön suhteesta. Opintomahdollisuuksien avautu-
misesta ja ensi askeleiden ohjaamisesta kiitän oppiaineeni silloista professoria
Juha Näsiä.
Maisteritutkintoon kuuluvan gradun jälkeen sain jatko-opintojeni
ohjaajaksi professori Tuomo Takalan. Jo hänen kurssinsa ”Liikkeenjohdollinen
ajattelu ja organisaatiotutkimus” muutama vuosi sitten alkoi raottaa ovea
organisaatioteorioiden perusfilosofioihin. Kurssin pääkirjana oli Burrellin ja
Morganin tunnettu paradigmakirja, ja kirjan ”ulkoa osaava” Tuomo Takala
teetti eri paradigmoista esseitä arvostettujen julkaisujen kirjoitusten perusteella.
Kurssi muodostui käännekohdaksi aloittelevan jatko-opiskelijan uralla: kirjan
kriittiseen teoriaan perustuva antiorganisaatioteoria ja Tuomo Takalan tieteel-
listä ajattelua leimaava kriittinen ja eettisiä ulottuvuuksia korostava näkemys
löysivät otollisen maaperän — aloitteleva tutkija oli löytänyt tieteellisen kotinsa.
Kriittisen organisaatiotutkimuksen viehätys ei jälkeenpäin ajatellen sitten-
kään ollut yllätys, vaikka vuosikymmeniä yritysjohdossa toimineelle ja milloin
mitäkin funktionalistista liikkeenjohdon oppia soveltaneelle sen olisi luullut
olevan hyvinkin vieras. Minua oli usean opin laihan annin koettuani jo kauan
kalvanut epäilys, että organisaatioissa johto ja heidän komeilla kirjainlyhenteillä
sokeeraavat oppinsa eivät alkuunkaan kohtaa organisaation ”tavallisia” ihmisiä
ja heidän tuntojaan. Yritysten virallisessa puhunnassa tämä eri maailmoissa
eläminen ilmenee sitten väitettyinä muutoshaluttomuutena, passiivisuutena ja
jopa sabotointina.
Tuleva tutkimusaihe alkoikin kiertyä kauan vaivanneisiin kysymyksiin:
Miksi organisaatioissa käyttäydytään niin kuin käyttäydytään, eikä niin kuin
johdon ja sen soveltamien oppien mukaan ”pitäisi” käyttäytyä? Miksi ensim-
mäisen esimieheni opetus uraansa aloittelevalle ekonomille 60-luvulla — on
kaksi tapaa tehdä asioita, organisaation tapa ja oikea tapa — näyttää edelleen
pitävän paikkansa? Lisensiaattitutkielmani jo tunnusteli käsitteellisesti organi-
saation arkitoimijoiden toimintaa ja sen vaikuttimia organisaation dyna-
miikassa, ”arjen draamassa”, ja nyt kädessä oleva väitöstutkimus jatkaa teeman
käsittelyä lehtiyrityskontekstissa.
Minulla on ollut onnea, kun tutkimusprosessissani alusta alkaen on ollut
sama ja ajatuksia antava ohjaaja. Nyt minulla on luonteva tilaisuus esittää
Tuomo Takalalle nöyrät kiitokseni. Hän on oikealla ja joskus tarvittavan suora-
sukaisellakin tavalla saanut omintakeisen ja omapäisenkin käytännön miehen
tajuamaan teorian ja käytännön symbioosin: käytäntö ja teoria sekä tarvitsevat
että täydentävät toisiaan. Rohkenen uskoa tämän näkyvän tutkimuksestakin,
mikä lienee Tuomo Takalalle mieluisin kiitos. Hän on myös työni kuluessa
jaksanut tavan takaa korostaa: mieluummin syvälle kuin leveälle. Erityis-
kiitokseni Tuomo Takalalle haluan antaa hänen panoksestaan henkilö-
kohtaisella tasolla. Huollettavanani ollutta 98-vuotiasta äitiäni kohtasi väitös-
tutkimusta viimeistellessäni sittemmin poisnukkumiseen johtanut sairaus. Kun
samaan aikaan piti saattaa teoriaopinnot loppuun, tehdä kenttätyötä ja kirjoit-
taa raporttia, tuntui välillä, että seinä on vastassa. Tuomo Takala on jaksanut
ymmärtää ja tukea.
Professori Anna-Maija Lämsä on ollut pyyteettömänä tukenani ja virik-
keitä antavana keskustelukumppaninani koko prosessin ajan. Hän ei ole
hermostunut pitkiin viesteihini ja on jaksanut lukea monia alustavia versioitani.
Monta kertaa hän on opastanut sivupoluille eksyneen oikealle tielle. Institutio-
naalista teoriaa, valtaa, luottamusta ja monia muita teemoja olen saanut useaan
otteeseen perin pohjin pohdiskella Anna-Maija Lämsän kanssa, myös ”Pohjolan
valkeassa kaupungissa”. Kaikesta suuresta avusta ja tuesta lausun sydämestä
tulevat kiitokset.
Tieteenalamme kokeneet ja arvostetut professorit Iiris Aaltio ja Pertti
Kettunen ovat tarkastaneet arvokkain kommentein työni. Kun he olivat jo
lisensiaattitutkielmani tarkastajia, he ehkä osasivat varautuakin käytännön
miehen omaperäiseen käsittely- ja kirjoitustapaan. Oli minulle onni, että heidän
syvällinen ja pitkäaikainen kokemuksensa osuivat kohdalleni. Heidän asial-
lisesta ja avarakatseisesta tarkastajan työstään esitän kunnioittavat kiitokset.
Haluan kiittää myös minua yli sukupolven nuorempia kanssaopiskeli-
joitani heidän ymmärtävästä suhtautumisestaan seniori-ikäistä kohtaan. Jatko-
opintotovereistani haluan erityisesti mainita kauppatieteiden lisensiaatti Jari
Syrjälän. Jari on jakanut kanssani osan olla ”päätoimisten” opiskelijoiden ja
tutkijoiden joukossa ikään kuin tiedeyhteisön ”ulkojäsen”. Jarin kanssa olemme
kulkeneet opinnoissamme miltei tasatahtia, ja Jarissa minulla on ollut
keskustelukumppani, ymmärtäjä ja auttaja — ja toivon, että tätä voimme olla
toinen toisillemme edelleen.
Empiirisen osan annista olen kiitollinen sanomalehti Kalevan toimittajille.
Erityisesti kiitän niitä yhdeksää toimittajaa, jotka uhrasivat kahteen eri kertaan
useita tunteja teemahaastatteluihin. Kaikkia toimittajia, niin nuoria kuin koke-
neitakin, kiitän reilusta suhtautumisesta tunkeilevaa tutkijaa kohtaan havain-
nointiviikkojen aikana. Toimittajien avoin asenne antoi rehevän ja rikkaan
aineiston. Muutamien muiden lehtien toimittajia kiitän arvokkaista täyden-
nyksistä ja aikaisempia työtovereitani eri lehdissä heidän nyt antamastaan
useaa asiaa koskevasta hyvin luottamuksellisesta taustainformaatiosta.
Aineiston toivottavasti keskustelua herättävistä tulkinnoista vastaan luonnol-
lisesti vain minä.
Kiitän Mirja Kittilää avusta nopeaa, usein epäjohdonmukaista ja päällek-
käistä puhumista sisältävien haastattelunauhoitusten purkamisessa. Ilman
häntä tuskailisin nauhojen kanssa varmaan vielä Koukkuniemen vanhain-
kodissakin.
Jatko-opintoni, puhumattakaan väitöstutkimuksestani, eivät olisi päässeet
alkua pidemmälle ilman kotiväen hyväksyntää ja tukea. Kiitän vaimoani
Sirkkaa, että hän on urheasti kestänyt vuosikausien vetäytymiseni tutkijan kam-
mioon ja on uskon puutteen uhatessa osannut sopivin sanoin antaa uskoa.
Pojalleni Juhalle annan nöyrän ja syvän kiitoksen sekä ihailun, kun hän on koko
ajan ollut valmis omissa työkiireissään antamaan kärsivällisesti ohjeita tieto-
koneen tai sen ohjelmien ”tiltatessa.

Tampereella marraskuun 10. päivänä 2005

Paavo Lintula