Turvallinen perhe-elämä ei synny sattumalta PDF
Preview Turvallinen perhe-elämä ei synny sattumalta
Jaana Simola – Jukka Ihalainen – Kirsi Kuusinen-James – Marjaana Seppänen – Timo Rytkönen TURVALLINEN PERHE-ELÄMÄ EI SYNNY SATTUMALTA KUNTIEN PALVELURAKENTEIDEN KEHITTÄMISPROJEKTI PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A189 * 2011 Päijät-Hämeen kuntien palvelurakenteiden kehittämisprojektin (PAKETTI –projekti) tavoitteena on edistää alueen kuntien ja niiden asukkaiden tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia kehittä- mällä uusia palvelutuotannon malleja ja palvelusisältöjä. Kuntien yhteistyö sosiaali- ja terveyspal- veluiden tuottamisessa kolmannen sektorin kanssa on lisääntynyt ja tämän toimintamallin usko- taan vakiinnuttavan asemansa palvelujärjestelmässä. Projektin tavoitteena on löytää uusia malleja public-private –yhteistyön lisäämiseksi ja tukea siinä kuntalaisten osallistamista. Kehittämisprojektin tavoitteiden edistäminen laajalla palvelusektorien kirjolla edistää alueen kilpai- lukyvyn nostamista. Kun alue säilyy kilpailukykyisenä, sillä on mahdollisuudet tarjota hyvinvoinnin edellytyksiä asukkaille työpaikkoina, harrastusmahdollisuuksina, ystävyyssuhteina ja turvaverkos- toina. Hyvinvoinnin edellytysten olemassaolo vahvistaa asukkaiden tunnetta ja kokemusta henki- lökohtaisen elämänpiirin turvallisuudesta ja tasapainosta. Julkaisu on osa Päijät-Hämeen liiton PAKETTI –projektia, jota rahoittaa Euroo- pan aluekehitysrahasto (EAKR) ja alueen kunnat. Julkaisun kuvat: Kansikuva: Tero Seppänen, sivu 7: Jukka Ihalainen, sivu 21: Maija Laine, sivu 22: Matti Laine, sivu 29: Mikko Ekström, sivu 70: Merja Airo, sivu 103: Tanja Tahvanainen sivu 140: Anita Vesaaja ja muut kuvat: Päijät-Hämeen liitto Julkaisun ulkoasu ja taitto: Visuaalinen suunnittelija Maaret Monola, Päijät-Hämeen liitto TURVALLINEN PERHE-ELÄMÄ EI SYNNY SATTUMALTA KIRJAN TOIMITTAJAT Jaana Simola, Päijät-Hämeen liitto Jukka Ihalainen, Turvallisten perheiden Päijät-Häme projekti Kirsi Kuusinen-James, Turvallisten perheiden Päijät-Häme projekti Marjaana Seppänen, Turvallisten perheiden Päijät-Häme projekti Timo Rytkönen, Turvallisten perheiden Päijät-Häme projekti PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO KUNTIEN PALVELURAKENTEIDEN KEHITTÄMISPROJEKTI A189 * 2011 ISBN 978-951-637-194-1 ISSN 1237-6507 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE ............................................................................................................................................6 Jaana Simola I JOHDATUS TURVALLISUUTEEN ..............................................................................................7 1. Johdanto ....................................................................................................................................7 Jukka Ihalainen 2. Piirun verran turvallisempi Päijät-Häme ..............................................................................9 Timo Rytkönen ja Marjaana Seppänen 3. Viestejä turvallisuudesta ......................................................................................................16 Kirsi Kuusinen-James ja Marjaana Seppänen II TURVALLISUUS ERI ELÄMÄNVAIHEISSA ............................................................................21 4. Lapsi kutsuu turvallisuuteen ...............................................................................................21 4.1 Mikä luo turvaa vauva- ja lapsiperheen arkeen? ............................................................................21 Mika Forsberg 4.2 Isyyden vahvistamisella turvaa koko perheelle ..............................................................................27 Timo Rytkönen, Ilmo Saneri ja Timo Tikka 4.3 Parisuhde vauvaperheessä .................................................................................................................32 Arja Seppänen 5. Nuorille eväitä elämään........................................................................................................38 5.1 Mikä luo nuorelle turvallisuutta kodin ja viranomaisen välissä? .................................................38 Vesa Heiskanen 5.2 Tuntematon turvattomuus - uskonnollinen yhteisö lapsena koetun väkivallan ympäristönä .....................................................43 Johanna Hurtig 5.3 Voiko päihteitä käyttävä vanhempi olla turvallinen lapsilleen? ..................................................63 Sirpa Hopiavuori 6. Aikuinen, kotielämä ja turvallisuus .....................................................................................66 4 6.1 Lapsuudenkodista eväät elämään .....................................................................................................66 Markku Turpeinen 6.2 Sosiaalityö ja turvallinen perhe-elämä .............................................................................................71 Leo Nyqvist 6.3 Ajatuksia hullusta rakkaudesta ..........................................................................................................80 Hannele Törrönen 7. Ikääntyneiden turvallinen perhe-elämä ...........................................................................87 7.1 Kuka vastaa turvallisesta vanhuudesta? ..........................................................................................87 Timo Pokki 7.2 Mistä iäkkään ihmisen turvallisuus syntyy? ....................................................................................93 Sirpa Andersson ja Marjaana Seppänen 7.3 Turvallinen ikääntyminen? ................................................................................................................100 Eila Jokinen III TURVALLISUUSTYÖN TARPEET JA KÄYTÄNNÖT .............................................................103 8. Turvallisuustyön tarpeet ....................................................................................................103 Kirsi Kuusinen-James 9. Turvallisuusseula työvälineenä .........................................................................................108 Timo Rytkönen IV KATSE TURVALLISEEN PÄIJÄT-HÄMEESEEN - SEUDULLINEN YHTEISTYÖ ........................ TURVALLISUUTTA EDISTÄMÄSSÄ .....................................................................................128 10. Turvallisuus perusoikeutena perheessä – poliisin näkökulma seudulliseen yhteistyöhön ................................................................128 Tero Seppänen 11. Turvallisuusverkosto toimijana ........................................................................................133 Kirsi Kuusinen-James ja Jukka Ihalainen 12. Turvallisuus syntyy ja voimistuu yhdessä toimien .......................................................139 Marja Keto Artikkelien kirjoittajat ..............................................................................................................141 5 ESIPUHE Olin palaamassa bussilla työmatkalta Helsingistä. Valitsin istumapaikkani niin, että näin esteettömästi ikkunasta ulos ja kasasin asiakirjalaukkuni viereiselle istuimelle varmistaakseni, että saan varmasti istua rauhassa koko bussimatkan. Häiriöttömän matkan vakuudeksi otin pinkan työpapereita eteeni ja ryhdyin tuijottamaan tekstiä. Muutaman pysäkinvälin jälkeen bussiin nousi joukko harmaantuneita herroja, myös matkalla Lahteen. Keskustelusta päätellen veteraaneja oli palaamassa vuosittaisesta kokoontumisestaan. Kävi myös selväksi, että joukko oli taas harventunut viime vuodesta. Poisnukkuneista veteraaniystävistä puhuttiin leppeään ja kunnioittavaan sävyyn. Istuimella lojuvasta kassista huolimatta yksi näistä herroista kysyi kohteliaasti, saisiko istua viereeni. Keräsin tavarani ja nyökkäsin ja tuijotin entistä tiiviimmin papereihini. Herra vieressäni aloitti keskustelun. Ensin se oli yksipuolista jutustelua, mutta pian kuuntelin kiinnostuneena hänen kertomustaan eläkeläisen arjesta, työstä ikääntyneen vaimonsa omaishoitajana, veteraaniveljien yhteyden- pidosta ja tapaamisista, päivänpoliittisista pohdinnoista. Keskustelimme koko bussimatkan ja kun hän pari pysäkkiä ennen minua jäi matkalta pois, laittoi hän noustessaan kämmenensä olkapäälleni, katsoi silmiini ja totesi: ”Rouva, kiitos, teitä minä en unohda.” Muutamia vuosia myöhemmin luin lehdestä matkaseuralaiseni siirtyneen aiemmin poisnukkuneiden veteraaniystäviensä seuraan. Olen edelleen ylpeä siitä, että sain yhden lyhyen hetken kokea kuuluvani hänen turvaverkkoonsa. Oman turvallisuuden tunteen muotoutuminen on koko elämän jatkuvien tapahtumien ja kokemusten tulosta. Se miten mei- dät kohdataan eri elämän tilanteissa ja eri elämän vaiheissa kasvattaa tai vähentää tätä tunnetta. Turvallisuuden kokeminen kannustaa kantamaan vastuuta myös lähimmäisten turvallisuudesta. Päijät-Hämeen liitto julkaisi vuonna 2009 PARAS –hankkeen yhteydessä kirjan Järjestöjen rooli kuntakentän rakennemuutok- sissa. Silloin haluttiin nostaa esille erityisesti järjestöyhteistyön arvoa julkisen sektorin kumppanina sosiaali- ja terveydenhuol- lossa. Pelkästään sosiaali- ja terveysalan järjestötoimintaan vapaaehtoisena osallistuvien määrä Suomessa on huikeat 500 000 henkilöä (järjestöbarometri 2007). Järjestöjen paikallinen toiminta monimuotoisuudessaan on parasta ongelmia ja sairauksia ehkäisevää toimintaa. Sosiaali- ja terveysyhdistykset tavoittavat paikallisesti monenlaisessa elämäntilanteessa olevia, myös syr- jäytymisriskissä olevia ihmisiä. Keväällä 2011 Lahdessa järjestetty seminaarisarja ”Turvallinen perhe-elämä ei synny sattumalta” oli näyte siitä, minkälainen voima järjestökentällä on, kun yhteistyössä keskitytään äärettömän tärkeän asian ympärille ja kootaan omien alojen asiantun- tijoita kertomaan ja keskustelemaan turvallisuudesta – monipolvisesta aiheesta ja sen ilmenemismuodoista. Olisi sääli, jos seminaarisarjan asiantuntevat puheenvuorot ja esitykset jäisivät pelkästään läsnäolijoiden muistiin, siitäkin huo- limatta että kuulijoita neljässä seminaarissa oli lähes 800! Tämän julkaisun artikkelit ovat syntyneet tarpeesta tallentaa semi- naarin alustukset kaikkien niistä kiinnostuneiden luettaviksi. Kiitän artikkelien kirjoittajia asiantuntemuksensa jakamisesta ja mielipiteidensä esille tuomisesta. Toivon, että julkaisu innostaa keskusteluun, rohkaisee etsimään, löytämään ja jakamaan omia turvaverkkoja. Päijät-Hämeessä elokuussa 2011 Jaana Simola projektijohtaja 6 I JOHDATUS TURVALLISUUTEEN 1. JOHDANTO Jukka Ihalainen Idea tämän kirjan tekemiseen syntyi Turvallisten perheiden Päijät-Häme- projektin ja Päijät-Hämeen liiton hyvän yhteistyön tuloksena yhdessä toteutetun ja laajasti osallistujia koonneen seminaarisarjan ”Turvallinen perhe-elämä ei synny sattumal- ta” jälkeen. Seminaarisarjan avulla pyrittiin lisäämään tietoisuutta turvallisuuden merkityksestä perheiden hyvinvoinnin osana sekä käytännön menetelmistä ja kei- noista edistää perhe-elämän turvallisuutta. Turvallisten perheiden Päijät-Häme- projekti on käynnistynyt Lahden ensi- ja turvakodin perheväkivalta- ja kriisityössä kertyneistä kokemuksista, joiden pohjalta on syntynyt tarve etsiä keinoja perheiden arkielämän tukemiseen niin, että mahdollisimman moni kokisi elävänsä turvallisessa ympäristössä. Näkökulma on siirtynyt turvattomuudesta turvalli- suuteen. Turvallisuusnäkökulman korostaminen myös kääntää katsetta ennaltaehkäi- sevään suuntaan ja nostaa arjen merkityksen keskeiseksi. Turvallisuuden ja arjen näkö- kulmien korostuessa lähiyhteisöjen merkitys vastaavasti kasvaa. Ne ovat avainasemassa turvallisuuden luomisessa. Eri-ikäisten ja erilaisissa perheissä elävien kansalaisten turvalli- suudesta huolehtiminen on myös monien tahojen yhteistyötä. Turvallisuutta voivat edis- tää lähiyhteisöt, erilaiset vapaaehtoisjärjestöt sekä ammattitahot yhdessä. Turvallisuustyöllä on pitkät perinteet. Maassamme on monilla arjen elämään suuresti vaikuttavilla alueilla, onnettomuuksien ja tapaturmien ehkäisyn rinnalla, ollut määrätietoista toimintaa turvallisuutta lisäävien ja ylläpitävien toimenpiteiden edistämi- seksi. Turvallisuutta luovia ja ylläpitäviä seikkoja huomioidaan usein jo ennakkoon toimintoja suunniteltaessa: vaaratilanteisiin osataan varautua, onnettomuustilanteissa apuun ja tukeen liittyvät toimenpiteet on huolellisesti suunniteltu ja niitä on etukä- teen harjoiteltu. Tämä koskee myös monella tavalla kotielämän turvallisuutta. Turvallisten perheiden Päijät-Häme- projektissa perheiden turvallisuutta on pyritty edistämään kolmen toimintalinjan avulla. Tavoitteena on ollut • paikallisen turvallisuuskumppanuuden luominen • turvallisuusnäkökulman vahvistaminen auttamistyössä • arvioinnin ja seurannan välineiden kehittäminen. Vaikka projektin toimenpiteitä on hahmoteltu projektisuunnitelmassa, on projektin toiminnassa kuitenkin jätetty runsaasti tilaa ja mahdollisuuksia reagoida yhteistyökumppanien ja kansalaisten taholta tulleisiin näkökulmiin ja aloitteisiin. Vakavat ja ihmisiä syvästi vaurioittavat väkivaltatilanteet perhepiirissä kutsuvat ja vaativat meitä tehostamaan keinoja suojella ja turvata lähimmäisiemme ja itsemme perusoikeuksia fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Tässä kirjassa halutaan kohdistaa huomio läheisiin ihmissuhteisiin, siihen millaisia tarpeita, odotuksia ja toiveita meillä on toinen toisiamme kohtaan 7 turvallisuutemme suhteen. Millaisia keinoja meillä on käytettävissämme huolen pitämiseen omasta ja läheistemme turvalli- suudesta? Miten palvelujärjestelmä huomioi ihmisten yksilöllisiä tarpeita ja tukee lähiyhteisöjä turvallisuuden vahvistamises- sa? Millaisiin toimiin nämä ihmisten turvallisuuden tarpeista nousevat asiat meitä kutsuvat? Lukijalle tarjotaan mahdollisuus pohtia omaa ajatustaan läheisissä ihmissuhteissa koetun turvallisuuden merkityksestä ih- misen hyvinvoinnille ja onnelliselle elämälle. Olemmeko ehkä luopumassa oikeudesta turvalliseen kotielämään? Voimmeko edellyttää perusturvallisuuden toteutumista erilaisissa elämän haastavissa tilanteissa? Voimmeko tämän suhteen odottaa toi- siltamme enemmän tekoja kuin mitä laki vaatii? Hyvinvointimme rakentuu eri asioista ja turvallisuuden tunne on olennainen osa sitä. Tietoisuus turvallisuutta luovista asioista tekee mahdolliseksi toimia itse rohkeasti ja ryhdikkäästi sekä edellyttää muilta toimenpiteitä sen toteutumiseksi. Meidän ei tarvitse hyväksyä vääryyttä eikä kohtuuttomuutta. Voimme kysyä ja ihmetellä, kyseenalaistaa arjessamme vaikuttavia tekijöitä, etenkin niitä, jotka voivat tuntua meistä itsestäänselviltä. Turvallisuus syntyy teoista ja toiminnasta, joista välittyy arvostus ja huolenpito toinen toisiamme kohtaan. Perheväkivaltaa pyritään maassamme ehkäisemään monin eri tavoin. Siitä, millaisia ovat perheväkivallan ehkäisemiseen parhai- ten soveltuvat toimintaohjelmat ja toimenpiteet, on käyty vilkasta ja tarpeellista ideologista keskustelua. Kysymys sukupuolen merkityksestä ja vaikutuksesta lienee yksi keskeisimpiä. Työotteisiin ja perheväkivaltailmiötä selittäviin tausta-ajatuksiin liittyvä keskustelu- ja työyhteys on aika ajoin ollut koetuksella eri toimijoiden välillä. Erilaiset näkökulmat ovat tuottaneet monenlaista kitkaa. Vaikka olemmekin samalla perheväkivaltailmiön aihealueella näkökulman kääntyessä perhe-elämän turvallisuuteen ideologiset vastakkainasettelut näyttäisivät lieventyvän ja edellytykset yhteistyölle parantuvan. Turvallisuusnäkökulma näyt- tää olevan monella tavoin konfliktin ylittävää, mahdollisuuksia avaava, toiveikkuutta lisäävä ja yhteistyötä mahdollistava ajat- telutapa. Jokaiselle löytynee luonteva, oma tapansa toimia omien arvojensa ja periaatteidensa pohjalta. Väkivalta ja kaltoinkohtelu eri muodoissaan perheissä ja lähisuhteissa on edelleen usein piiloon jäävä ongelma. Kansalaisten ja toimijoiden tietoisuutta ja toimintavalmiutta on ylläpidettävä ja vahvistettava, jotta väkivallasta kärsivät saisivat tarvittavan avun. Monet ihmiset kokevat perheväkivaltaa eri elämänvaiheissa ja samalla se koskettaa välillisesti siitä tietäviä. Osalla ihmisis- tä ei taasen ole kosketusta asiaan oman arki- tai työelämänsä kautta. Tästä huolimatta tärkeää olisi, että kansalaiset voisivat aja- tella, että perhe-elämän turvattomuuteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat meidän kaikkien vastuulla. Oikeus saada kokea turvallisuutta perheessään eri elämänvaiheissa on meitä kaikkia yhdistävä asia. Se on meille jokaiselle tärkeä ja meillä on siitä myös jokin käsitys. Turvallinen perhe-elämä ei synny sattumalta, vaan se luodaan ja sitä ylläpidetään. Turvallinen perhe-elämä on suuntana ja tavoitteena kaikkia yhdistävä. Voi perustellusti kysyä; turvallisuus syntyy yhteistyössä, mikä on sinun roolisi? Auttajien ja toimijoiden turvaverkko kutoutuu itse kunkin tietoisuudesta siitä, mikä yhtäältä on oma roolini ja mahdollisuudet ja toisaalta mitkä ovat muiden mahdollisuudet vaikuttaa. Tämän kirjan tarkoituksena on valottaa erilaisista näkökulmista sitä, miten perhe-elämän turvallisuus ymmärretään ja miten sitä voidaan vahvistaa. Kirja noudattaa seminaarisarjan teemoja, joissa näkökulmana on ihmisten arkiset turvallisuustarpeet eri elämänvaiheissa, vauvaiästä vanhuuteen. Kirjan artikkelien kirjoittajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta osallistuivat myös seminaarisarjan toteutukseen. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan vähentäminen, sen vastustaminen ja ennalta estäminen yhteiskunnassamme ja yksittäisen ihmi- sen elämässä voi usein olla vaikeaa, mutta turvallisuuden lisäämiseksi voi jokainen meistä aina tehdä jotakin. Turvallisten perheiden Päijät-Häme -projektin ja muiden kirjan tekemiseen osallistuneiden puolesta haluan toivottaa lukijoille innostavaa ja turvallista lukumatkaa. 8 2. PIIRUN VERRAN TURVALLISEMPI PÄIJÄT-HÄME Timo Rytkönen ja Marjaana Seppänen Moniulotteinen turvallisuus Turvallisuuden tunne on yksi Maslowin tarvehierarkian viidestä ihmisen perustarpeesta. Perustarpeilla viitataan sellaisiin tarpeisiin, jotka ihmi- nen ennen kaikkea pyrkii tyydyttämään. Hankalampi kysymys onkin sitten se, miten täsmälleen ottaen turvallisuuden olotila kyetään saavut- tamaan. Turvallisuutta tuskin voidaan kuvata absoluuttiseksi olotilaksi, vaan se on aina suhteellinen määre. Turvallisuus liittyy olennaisesti hyvinvointiin. Turvallisuuden ja hyvin- voinnin käsitteitä on käytetty rinnakkaisina käsitteinä, jolloin niillä vii- tataan erilaisiin, mutta samantasoisiin ilmiöihin. Niitä on myös käytetty toistensa synonyymeina, hyvinvoinnin ja turvallisuuden voidaan käsittää olevan sama asia. Toisaalta turvallisuus on myös nähty osaksi hyvinvoin- tia. Tällöin on kyse hyvinvoinnista moniulotteisena ilmiönä, ja turvalli- suus on yksi ulottuvuuksista. Edellä mainittujen lisäksi turvallisuutta on myös tarkasteltu hyvinvoinnin edellytyksenä. Pauli Niemelä (2000, 27–32) on tarkastellut erilaisia käsityksiä turvalli- suudesta. Hän on hahmotellut turvallisuuden tarkastelemiseksi mallin, jonka keskiössä ovat terveydellinen ja sosiaalinen/yhteisöllinen turvalli- suuskäsitys. Nämä ovat kytkettyinä laajempiin taustalla vaikuttaviin vii- tekehyksiin, joita hän kutsuu i) perinteiseksi valtiolliseksi, ii) sosiaali- ja hyvinvointivaltiolliseksi, iii) kulttuuriseksi/humanistiseksi ja iv) moder- niksi tai ekologiseksi turvallisuusajatteluksi. Sosiaalinen/yhteisöllinen turvallisuuskäsitys koskee ihmisen lähipiiriä ja sosiaalisia verkostoja, joita voivat olla työyhteisö, koulu, asuinyhteisö ja harrastusyhteisö. Lähi- piiriin ja verkostoihin liittyvä turvallisuuden vaje on vakava uhka ihmisen hyvinvoinnille. Turvallisuutta voidaan tarkastella objektiivisesti (ulkoapäin) tai yksilön subjektiivisena eli koettuna tilana. Kun puhutaan turval- lisuuden kokemuksesta yksilötasolla, viitataan usein turvallisuuden puutteesta seuraavina pelkoina, psykosomaattisina oireina tai huolestuneisuutena esille tuleviin seikkoihin. Psykososiaalisesta näkökulmasta voidaan turvallisuutta katsoa ihmisen lähiyh- teisön sosiaalisten suhteiden ja niiden laadun kannalta. (Niemelä 2000, 21) Anja-Riitta Lahikainen (2008) on tarkastellut erityisesti lasten hyvinvointia ja turvallisuutta. Hänen näkemyksensä mukaan re- surssipohjaisia objektiivisia hyvinvoinnin mittareita tärkeämpiä mittareita ovat lasten hyvinvoinnin mittareina subjektiiviset kokemukset. Hänen tutkimuksensa havaintojen mukaan lapsilla ja nuorilla turvallisuutta sekä turvattomuutta ilmentävät: 9 TURVALLISUUTTA ILMENTÄVÄT: • Kiinnostus ulkomaailmaa ja muita kohtaan • Luottamus tulevaisuuteen • Liittyminen muihin TURVATTOMUUTTA PUOLESTAAN ILMENTÄVÄT: • Huoli, huolestuneisuus, huolen kantaminen, vastuu • Pelot, valpastuminen, toimintavarmuus, paniikki • Psykosomaattiset oireet • Lamaantuminen, apatia, elämänhalun menettäminen, itsemurha Näitä havaintoja voidaan soveltaa myös muiden ikäryhmän turvallisuuden kokemuksiin. Lapset ja nuoret sekä muut haavoit- tuvat ryhmät tarvitsevat erityistä suojelua liiallisilta turvattomuusuhkilta niissä tilanteissa ja ympäristöissä joissa he ovat ja silloin kun he uhkia kohtaavat (subjektiivinen aikataulu). Lapset ja nuoret ottavat vastaan suojelua niiltä henkilöiltä, joihin he luottavat. (Lahikainen ym. 2008.) Timo Rytkönen on hahmotellut Anja-Riitta Lahikaisen (2008) tekstien pohjalta turvallisuuden ja turvattomuuden tunteeseen liittyviä näkökulmia. TURVALLISUUDEN TUNTEESEEN LIITTYY: • Dynaamisuus: subjektiivista turvallisuuden tunnetta tuotetaan ja ylläpidetään aktiivisesti päivittäin • Vuorovaikutuksellisuus: subjektiivista turvallisuuden tunnetta tuotetaan ja omia ajatuksia ja tunteita testataan vuorovai- kutuksessa muiden ihmisten kanssa. • Yhteys sisäiseen puheeseen: jatkuva sisäinen neuvottelu ympäristöstä havaitsemiemme tekijöiden suhteen: onko tuo uhka, pitääkö sille tehdä jotakin, entä jos tuo… • Tilannesidonnaisuus: erilaiset tilanteet ja tilat tarjoavat erilaisia toiminta- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia, joiden perus- teella koemme eriasteisesti turvallisuutta tai turvattomuutta • Liikkuvuus: kokemus siitä, että pystymme suhteellisen rentoina liikkumaan tilanteesta toiseen ja vastaanottamaan myös turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä menettämättä perusluottamustamme. Turvallisuutta ja sen ilmenemistä tarkasteltaessa voi olla kyse joko turvallisuuden toteutumisesta, siihen liittyvästä uhkasta tai riskistä tai sitten selvästä turvallisuusvajeesta. Tällöin puhutaankin usein turvattomuudesta. Vaikka turvallisuus ja turvat- tomuus ovat saman ilmiön eri puolia, korostuvat käsitteissä kuitenkin erilaiset näkökulmat. Turvattomuudesta puhuttaessa keskiössä on uhkan tai vajeen näkökulma. Turvallisuuden käsite ohjaa ajattelemaan myös ennalta ehkäisevää näkökulmaa ja siihen liittyviä tuen ja suojelun elementtejä. Turvallisuuden käsitteessä painottuu usein myös kokemuksellinen näkökulma. 10
Description:The list of books you might like
