Table Of Content

Suomen kielen V «L-- - O - - kuvaileva - ^ 2_ H .V \ V _ _ _ _ _ KjPsJ, i - fraasisunakirja .. _ L _ \_ — — Pirkko Muikku-VVerner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko Suurella sydämellä ihan sikana Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja Gummerus Esipuhe Kielissä on paljon kiteytyneitä ilmauksia, jotka kertovat ihmisten ajattelutavoista ja elämästä. Ne kantavat mukanaan tietoa kult- tuurisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta kautta aikojen. Kullakin kulttuurilla j a yhteisöllä on omanlaisiaan sanontoj a j a fraaseja, mutta laajallekin levinneitä ja kulttuureita yhdistäviä sanontoja on olemassa. Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja esittelee tämän hetken suomalaisia sanontoja, mutta huolimatta teoksen kiinteästä yhteydestä nykykieleen osasta mukaan otetuista ilmauksista on aistittavissa myös men- nyt. Uusi sanakirja on tarpeen siksi, että tunnettaisiin paitsi uu- dismuodosteita myös käyttökelpoisia vanhoja fraaseja. Fraaseja pidetään usein täysin jähmettyneinä, yhteen asuun vakiintuneina ilmauksina. Tämän sanakirjan yksi tärkeä tehtävä on tuoda näkyville kaikentasoista vaihtelua, jonka voi selvittää isoista tekstiaineistoista. Tavallista on merkityksen väljentymi- nen ja supistuminen. Vanhojen sanakirjojen mukaan olla härillään on tarkoittanut 'olla kiimassa', mutta nykyisin siihen kytkeytyy kaikenlainen 'kiihdyksissään oleminen'; antoa kenkää tunnetaan paitsi 'irtisanomisen, erottamisen', myös 'ajamisen, lujaa mene- misen' merkityksissä. Tyylisävyn muuttuminenkin on tavallista. Tällöin alun perin leikillinen ilmaus, kuten konsulikyyti, virallis- tuu. Konkreettisesta puolestaan tulee abstraktinen. Uida liiveihin on tutuin merkityksessä 'käydä johonkuhun käsiksi'. Nykyisin sitä käytetään kuvaamassa myös vaikutuksen tekemistä: jokin tai joku ui liiveihin eli 'ihastuttaa' erityisesti. Vaihtelu ei liity vain merkitykseen, vaan sitä voi esiintyä myös fraasin sanoissa. Jokin voi koetella, raastaa tai repiä hermoja, jolloin hermot ovat kireällä tai pinnalla. Joissain sanonnoissa vuorottelevat sanan tai sanojen eri muodot: ei koira tai koirat perään hauku; heikoissa kantimissa tai heikoilla kantimilla .Joskus kyseessä on muuntelu puhutun j a kirj oitetun kielen välillä: aikuisten oikeasti tai aikuisten oikeesti. Rinnakkaisuutta paljastuu ilmauksista, joissa sitä ei osaa välttämättä odottaa: tehdä eetvarttia, eedvarttia tai eetua. Esipuhe 6 Muutosta luovat kieleen ennen kaikkea uudehkot tulokkaat. Kaikkein taajimmin niitä pyrkii sanastoon nimiksi uusille asioille ja ilmiöille, kuten hormonihiiri ja infoähky. Myös nasevissa vanhoissa sanonnoissa on paljon kuohuntaa. Iäkkäitä fraaseja käytetään entisistä poikkeavissa merkityksissä, tuoreita syntyy. Jotkin jäävät päiväperhoiksi, osa sinnittelee kauan. Vastasyntyneen sanonnan elinikää ei voi ennustaa. Yksi ajankohtainen ilmiö on raja-aitojen kaatuminen. Tällä hetkellä tekstien laajentunut maailma (chat, internet, tekstiviestit) tuo kieleen uusia tekstimuotoja, joista osa lähenee puhuttua kieltä. Tämä kehitys osoitetaan tässä sanakirjassa fraasien puhekielisillä muunnoksilla. Erilaisia sanontoja esitteleviä kirjoja on ollut tarjolla varhem- minkin. Sakari Virkkusen toimittama Suomalainen fraasisanakirja (i974) ja Erkki Karin Naulan kantaan. Nykysuomen idiomisanakirja (1993) keskittyvät ennen muuta fraasien merkitykseen. Jukka Parkkinen puolestaan kiinnittää teoksessaanAasinsilta ajan hermolla (2005) erityishuomiota sanontojen alkuperään - monet niistä paljastuvat tuontitavaraksi, suoriksi käännöslainoiksi. Merkitysten selvit- tämisessä tekee jatkuvasti arvokasta työtä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Sanontojen kiinnostavia yhteyksiä vanhaan suo- malaiseen kulttuuriin on käsitelty myös Helsingin Sanomien kuu- kausiliitteessä. Suurella sydämellä ihan sikana -sanakirjassa sanojen ja sanontojen historiaan ei puututa osittain siksi, että käsitykset niiden synnystä voivat joskus olla hyvinkin ristiriitaisia. Alkupe- rän selvittäminen olisi täysin oma tutkimustehtävänsä. Tämä sanakirja eroaa edellisistä ennen kaikkea siten, että se pyrkii lähestymään sanontoja - myös yksittäisiä ilmeikkäitä sanoja - niiden tämänhetkisestä todellisesta käytöstä käsin. Ai- emmissa sanakirjoissa yksittäinen fraasi sijoitetaan usein vakiin- tuneisiin, tunnettuihin sitaatteihin tai ne selitetään ilman esi- merkkejä, jolloin mahdolliset rinnakkaismerkitykset ja tyypilliset arkiset yhteydet eivät tule näkyville. Nyt ilmaukset esitetään kon- tekstissaan, todellisissa tekstiyhteyksissään. Suurella sydämellä ihan sikana on siten ensisijaisesti kuvaileva (deskriptiivinen) sanakirja. Se on apuväline, jonka avulla saa käsityksen siitä, mitä kulttuu- ritietoa kiteyttävät fraasit merkitsevät ja millaista on niiden aito käyttö. Sanakirja ei ole ohjaileva (preskriptiivinen), joten siinä ei kerrota, milloin jotakin idiomia pitää käyttää. Sanonnan yhtey- dessä saattaa olla kuitenkin sen sävystä maininta, kuten arkinen, vanhahtava tai alatyylinen. Näin lukija pystyy itse tilanteittain 7 Esipuhe arvioimaan fraasin soveltuvuutta esimerkiksi oman puheensa tai kirjoituksensa höysteeksi. Arkisen ja usein puhekielisen sanonnan yhteydessä on syytä valpastua: sanakirja ei aina anna ehdottomia ohjeita sanan oikeinkirjoituksesta, sillä osa sanonnoista on vielä vakiintumattomia tai osassa on käynnissä muutos. Siten kirjoitus- asu etsii vielä muotoaan. On muistettava, että arviot fraasin sävys- tä eivät ole ehdottomia, vaan joku toinen lisäisi moneen muuhun- kin ilmaukseen jonkin tyylisävyn kuvauksen tai päätyisi erilaiseen tulkintaan kuin tässä kirjassa on päädytty. Kaiken kaikkiaan tässä kirjassa esitettyjen sanontojen ja esimerkkien kannalta ei ole olemassa huonoa j a hyvää kielenkäyttöä vaan vain kielenkäyttöä. Kuten alussa mainittiin, fraasit eivät välitä pelkästään infor- maatiota, vaan ne avaavat näkymiä kulttuuriin laajasti ymmärret- tynä. Panna riita kahtia kertoo pyrkimyksestä välttää ristiriitoja; ilman sarvia ja hampaita puolestaan korostaa mieltymystä suorasu- kaisuuteen. Fraasit paljastavat myös asenteita, kuten hyväksyntää (Ville on hyvä suustaan) tai j onkinasteista kriittisyyttä (Pekka ei sylje lasiin). Tällaisten lisäsävyjen tunnistamattomuus voi johtaa sanonnan epäonnistuneeseen käyttöön. Ei riitä, että tietää fraasin merkityksen, vaan on lisäksi tiedettävä, millaista suhtautumista se todennäköisesti herättää. Elää kädestä suuhun kertoo jonkun henkilön elintavoista ja saattaa aiheuttaa arvostelua tai sääliä häntä koh- taan . Ärsyyntynyt voi taas purkaa paineitaan: sappeni kiehuu. Jotkin sanonnat saattavat vakiintua kommentoimaan edellä sanottua, kuten mainoksesta "karannut" Elämä on. Sanonnat kehittelevät kes- kusteluja tiettyyn suuntaan tai ylläpitävät tiettyä sävyä. Sanonto- jen avulla voidaan keventää tunnelmaa; melko moneen niistä liittyy huumoria: jollakulla on kokovartalokipsi tai joku on laulukuorossa. Fraasien käyttö luo j opa me-henkeä: me löydämme yhteisen sävelen. Rikasta sanastoa ja osuvien sanontojen hallintaa on varsinkin aiemmin pidetty nimenomaan kehittyneen kielitaidon merkkinä. Samaten niiden on ajateltu viihtyvän vain juhlapuheissa. Joiden- kin toisten mielestä fraasit kuuluvat pelkästään epämuodollisen kielen yhteyteen, jutustelun höysteeksi. Tämän näkemyksen mukaan niiden avulla siis elävöitettäisiin lähinnä suullista esitys- tä. Molemmat käsitykset ovat liian suppeita, suosivathan fraaseja niin lehtien toimittajat - erityisesti urheilu-, talous- ja kulttuu- ritoimittajat - kuin poliitikotkin, joiden puheita lehdissä referoi- daan. Fraasit ovat arjen kielenkäytössä varsin tavallisia, minkä huomaa, kun niille herkistää korvansa. Siten on välttämätöntä Esipuhe 8 tietää sanontojen todellisista esiintymistä ja niiden käyttöön koh- distuvista erilaisista vaatimuksista. Paras motivaatio sanakirjan tekoon on kuvitteellisen kohderyh- män tarpeisiin vastaaminen. Sanontojen hallintaa on aina pidetty syntyperäisten kielenpuhujien tai lähes heidän tasoistensa kie- lenoppijoiden erikoistaitona. Nykyisin maassamme - ja sen rajojen ulkopuolella - on entistä enemmän suomen kieltä opiskelevia; myös he tarvitsevat tietoa fraaseista. Ne edustavat kielenoppijan näkökul- masta tietyssä määrin hankalaa kielenkäyttöä, koska niiden merkitys ei aina ole ennustettavissa ja niillä saattaa olla epätavallisiakin esiintymisrajoituksia: ne viihtyvät tietyntyyppisten toisten ilmaus- ten kanssa. Esimerkiksi laulukuoroon useimmitenpuäotaan, joudutaan tai passitetaan. Fraaseihin liittyy myös erityisiä mielleyhtymiä, joten ne eivät sovellu käytettäviksi missä tahansa tilanteissa. Opetettaessa suomea ulkomaalaisille sanontoihin ei mainittavasti kajota - aina- kaan kovin varhaisessa vaiheessa. Tämä on tietyllä tavalla ekonomis- ta, sillä jokainen sanonta on opeteltava sellaisenaan. Puhekielisen aineksen mukanaoloa sanakirjassa voidaan ei-syntyperäisen kannalta pitää etuna, koska se auttaa heitä puhutun kielen maailmassa. Sanonnoilla on merkittävä roolinsa sekä puheessa että kirjoituk- sessa. Niiden värikkyys ja eloisuus houkuttavat monia, mikä näkyy myös sanakirjojen suosiona. Sanontojen ja niiden käytön tuntemuksesta hyötyvät tekstityön ammattilaiset, kuten kirjai- lijat, toimittajat, kääntäjät, tulkit ja opettajat. Suomalaista kauno- kirjallisuutta käännetään yhä enemmän, ja suomea tulkataan EU: ssa palj on. Lisäksi sanakirj a soveltuu kaikenlaisen opiskelun j a erilaisen kirjoitustyön tueksi. Sitä voivat käyttää äidinkielen opettajat ohjatessaan koululaisia ja opiskelijoita tutustumaan elävään kielenkäyttöön. Sekä haku- että lukuteoksena sanakirjasta on iloa kaikille. Kirja on tietyllä tasolla myös yleistietoteos kielenkäytön kautta avautuvasta suomalaisuudesta. Toivomme, että sanakirjastamme on hyötyä ja huvia mahdollisim- man monelle suomen kielen sukkeluudesta nauttivalle lukijalle, niin syntyperäiselle suomen puhujalle kuin suomea opiskelevallekin. Joensuussa j a Oulussa 30.5.2008 PirkkoMuikku-Werner • Jarmo Harri Jantunen • Ossi Kokko Sanakirjan käyttäjälle Hakusanaston rajaus Sanakirjaan on pyritty ottamaan materiaalia, josta kielenkäyt- täjille on todennäköisesti hyötyä ja josta ollaan kiinnostuneita. Monia aiemmissa sanakirjoissa mukana olleita fraaseja ei enää ole mukana, koska niiden esiintymät ovat vähäisiä nykypäivän teksteissä. Sanakirjastamme puuttuvat myös lentävät lauseet (sitaatit tunnettujen henkilöiden sanomuksista), sananlaskut ja aforismit, koska niitä julkaistaan muissa yhteyksissä. Sanakirjan lähes 4 ooo sanontaa edustavat osittain vanhempaa, nykyäänkin aktiivisesti käytössä olevaa, osittain uutta kerrostumaa. Kirjaan on sisällytetty rakenteeltaan melko vakiintuneita sanaliittoja j a sanontoj a - ilmauksia, j otka eivät ole tulkittavissa yksittäisten osiensa summina - mutta myös yksittäisiä, usein ajankohtaisia muotisanoja, joita käytetään fraasinomaisesti tietyssä tehtävässä. Tällaisia ovat esimerkiksi nollatutkimus ja salarakas. Osa, kuten norsunluutorni (ivory tovver), edustaa käännöslainoja, jotka kuuluvat nykysuomeen olennaisesti kuten ovat kuuluneet suomen kieleen koko sen historian ajan. Kuten sanakirjan nimestä näkyy, olemme valinneet sanan fraasi yleisnimikkeeksi. Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan fraasi on 'sanonta(tapa), lauseparsi, korulause'. Mukaan ottamiemme yksittäisten sanojen kuvaamiseen fraasi soveltuu huonosti, mutta ne ovat sanakirjassa vähemmistönä, joten niiden tuomista kirjan nimen tasolle ei pidetty välttämättömänä. Nimeä- miseen tarjoutuu monia vaihtoehtoja: voitaisiin puhua paitsi fraaseista, myös puheenparsista tai idiomeista. Monet ulkomaiset sanontoja sisältävät sanakirjat on nimetty idiomisanakirjoiksi, mutta olemme halunneet vältellä tämän nimityksen käyttöä. Syy- nä tähän on se, ettei termi ole riittävän laaja sisältääkseen sellaisia sanontoja, jotka eivät ole kovin yllättäviä vaan joiden kirjaimelli- nenkin tulkinta on suurin piirtein "oikea" lähtökohta: esimerkiksi Ei lämmin luita riko. Niissä on silti mukana jokin selvästi kuvallinen Sanakirjan käyttäjälle Hakusanaston rajaus 10 aines, kuten edellä luiden rikkominen. Kuvallisuus on tärkeä kriteeri, sillä joissain tapauksissa samaa ilmaisua voidaan käyttää sekä ei- kuvallisesti että kuvallisesti: jos joku on paitsiossa, 'on pelaaja syöttö- hetkellä vastustajan kenttäpuoliskolla puolustajien takana', mutta kuvallisesti 'joku jää ulkopuoliseksi'. Vain jälkimmäinen merkitys tulee mukaan sanakirjaan. Käytämme Kielitoimiston sanakirjan tavoin termiä sanonta fraasin synonyymina. Fraasi voidaan väljästi määritellä puheenparreksi, jonka merki- tystä ei ole aina mahdollista päätellä siihen sijoittuvien yksittäis- ten sanojen perusteella, sitä ei voi tulkita kirjaimellisesti. Esimer- kiksi tulla ulos kaapista ei fraasina tarkoita konkreettista siirtymistä kaapin ulkopuolelle vaan yleensä seksuaalisen suuntautumisen paljastamista julkisesti. Jos sanottua yrittää eritellä yksittäisistä sanoista lähtien, merkityksen tulkitsee väärin. Kun merkitys ei ole siis osien summa, on tietysti ensiarvoisen tärkeää selvittää, mitä sanonnalla ylipäänsä tarkoitetaan. Varsinkin jos myös kirjai- mellinen tulkinta on mahdollinen, voidaan päätyä virheelliseen tulokseen. On ikävä väärinkäsitys, jos lauseesta Ville sai Marjalta rukkaset Marja tulkitaan lahjanantajaksi, jonka hyväsydämisyy- destä Ville hyötyy, vaikka tilanne on Villen kannalta pikemminkin harmillinen. Sanakirjamme uutuusarvo perustuu siihen, että ensimmäi- sen kerran näytetään, millaisissa yhteyksissä suomessa fraaseja todella käytetään. Niitä eivät omi vain yhteisön hyväksymät sa- naniekat vaan kirjoittava kansa, joka käyttää elävää kieltä, näkee vaivaa sanoakseen asiansa muutenkin kuin menemällä sieltä ali, missä aita on matalin. Sanakirj a ei kastita ihmisiä meihin j a muihin: emme usko ajatukseen, jonka mukaan me saamme - ja osaamme - käyttää idiomeja, te ette. Vanha ja uusi kohtaavat tekstiesimer- keissä tuoreella tavalla: Vanhassa vara parempi - kunhan on cool. Luovaa ja rikasta kielenkäyttöä on paitsi uusien sanontojen keksiminen, myös vanhojen sanontojen käyttö uusissa yhteyksissä. Kuluneiden fraasien kivettynyt käyttö ei sen sijaan ilmennä mitään erityistä kirjallista lahjakkuutta, mutta kertoo sekin halusta nauttia suomen kielen rikkaudesta. Sanakirjan käyttäjälle 11 Aineiston lähteet Aineiston lähteet Laajojen sähköisten tekstiaineistojen eli ns. tekstikorpusten hyö- dyntäminen auttaa löytämään sanonnoista uusia ulottuvuuksia. Fraasien merkitykset eivät aina ole täysin kiteytyneet tai jähmetty- neet, vaan usein vanhat sanonnat ovat saaneet uusia sävyjä, joihin aikaisempaan käyttötapaan tottunutkin voi tutustua esimerkkien kautta. Sanakirjamme lähes 4 000 fraasia on pyritty esittämään sellaisen esimerkkiaineiston avulla, että erilaisten käyttöyhteyksi- en kirjosta saadaan monipuolinen kuva. Jonkin verran esimerkkien edustavuutta punnittaessa on luotettu tekijöiden omaan intui- tioon syntyperäisinä kielenpuhujina. Sanakirjan esimerkit on poimittu osittain Suomen kielen teks- tipankista, joka on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC) sähköinen tekstiaineisto.* Se koostuu mm. lukuisista Suomessa ilmestyvistä sanomalehdis- tä. Lisäksi sanontoja on kerätty ahkerasti nykypäivän sanoma- ja aikakauslehdistä sekä muista viestimistä. Mukaan on pyritty ottamaan sanontoja tai sanoja, jotka ovat tällä hetkellä aktiivisessa käytössä. Aivan tuoreimmat fraasit eivät välttämättä esiinny kovin tiuhaan, mutta ainutkertaisia sanontoja ei sanakirjaan ole kuitenkaan otettu. Sanontoja tulee kieleen koko ajan lisääjä olemassa olevat saavat uusia merkityksiä, joten yhden kielen sanontojen täydellistä kuvausta on mahdotonta esittää. Lisäksi laajaan aineis- toon perehtyvä huomaa äkkiä, ettei osa tutuilta tuntuvista fraaseista ole kovin yleisiä kirjoitetussa tekstissä. Käytetyt esimerkit ovat siis peräisin aidoista teksteistä. Esi- merkkejä on joskus kuitenkin muokattu hieman, mikäli hiomi- nen on ollut sanoman ymmärtämisen kannalta välttämätöntä; esimerkiksi pronominit, kuten tämä tai hän, on tarvittaessa kor- vattu sanalla, johon ne viittaavat. Joitakin tarpeettomia yksityis- kohtia on karsittu, jotta sanonta erottuisi paremmin lauseesta. Varsinkin kielteisten asioiden yhteydessä suomalaiset toimijat (heidän nimensä) on häivytetty. Jossain määrin esimerkkien kieli- asua on huollettu, pilkkuja lisätty ja yhdyssanojen kirjoitusasuun puututtu, jos tällainen toiminta on selventänyt asiaa. Mikäli esi- merkkiaineisto on tyyliltään selvästi puhekielistä tai muistuttaa puhekieltä, tällaiseen korjaukseen ei ole kuitenkaan ryhdytty. Tyy- lilajiin sinänsä ei kajota, eikä sitä pyritä ennakolta rajoittamaan. * hhtp: //www. csc. fi/kielipankki/aineistot/viittaus. phtml Sanakirjan käyttäjälle Sana-artikkelin rakenne 12 Jotta idiomin käytön rikkaus tulisi esille, ei ole tarkoituksenmu- kaista ottaa vain yhden tyylilajin esimerkkejä. Kieli muuttuu koko ajan, ja jos idiomi viihtyy niin juhlavassa kuin vapaamuo- toisessakin kielenkäytössä, moniulotteisuus on tärkeää kirjata ja todistaa juuri esimerkkien avulla. Julkinen kielenkäyttö on ajan mittaan suosinut erityyppisiä suuntauksia: Agricolan ajan tekstien juhlavuudesta ja uskonnollisuuspainotteisuudesta on otettu pitkä harppaus kohti tiedottamisen viihteellistymistä ja ilmaisun arkisuutta. Kielen mukautumiskyvystä kertoo, mikäli sama fraasi tilanteittain sijoittuu toisistaan poikkeaviin tekstiyhteyksiin. Tekstilajit sekaantuvat nykyisin entistä enemmän, eivätkä sanonnan esiintymisedellytykset ole enää aina ahtaita. Tyylilajien näyttäminen esimerkein on mieles- tämme vienyt meidät - toisin kuin aiemmat idiomisanakirjojen tekijät - lähelle kielelle tyypillistä vaihtelua. Sanontojen merkityksiä selittäessämme olemme hyödyntäneet paitsi omaa kielentuntemustamme myös aiempia idiomi- ja yleis- kielen sanakirjoja sekä Kielitoimiston sanakirjaa (MOT). Sana-artikkelin rakenne PÄÄHAKUSANAT Sana-artikkelien laadinnassa nojaudutaan seuraaviin periaattei- siin . Aakkosellinen j ärj estys perustuu yksittäisiin päähakusanoi- hin, esimerkiksi nenä (fraasi nenä kirjassa). Mikäli käsiteltävänä on kahden tai useamman sanan muodostama sanonta, päähakusa- naksi on valittu sanaliitosta se jäsen, joka ensimmäisenä kantaa kuvallista merkitystä. Esimerkiksi toinen ääni kellossa järjestyy ääni-sanan alle. Idiomi voisi olla myös kello-sanan alla, koska konkreettisesta kellostakaan ei ole kyse, mutta ratkaisu on tehty jär- jestyksen mukaan. Tavallisimmin päähakusana on substantiivi, mutta myös verbit ja partisiippimuodot (esim. nukkuva) voivat olla päähakusanoina. Koska kirjan sanakirjaosuudessa on pyritty välttämään viittauk- sia sanasta tai fraasista toiseen, sama sana tai fraasi esiintyy siinä vain kerran. Haluamansa fraasin lukija löytää hakemiston avulla (ks. myöhemmin HAKEMISTON KÄYTTÖ). FRAASIT Päähakusanaa seuraavat aakkosjärjestyksessä siihen liittyvät fraasit ja niiden tyypilliset rinnakkaismuodot, jotka on erotettu