Nykyaikainen suurhyökkäys ja sen torjumisen edellytyksiä PDF
Preview Nykyaikainen suurhyökkäys ja sen torjumisen edellytyksiä
Finnish written study from 1946 how to defend against a massive strategic Soviet offensive.
Eversti T.V. Viljasen tutkimus, ”Nykyaikainen suurhyökkäys ja sen torjumisen edellytyksiä”, vuodelta 1946 ei ole pelkästään yksittäisen upseerin aktiivisuuden osoitus, vaan osa laajempaa sotakokemusten keräämiseen liittyvää järjestelmällistä työtä.
Yleensä päättyneen sodan kokemukset pyritään keräämään asevoimien kehittämisen erääksi perustaksi. Näin toimittiin Suomessakin jatkosodan päätyttyä. Välirauhan solmimisesta oli kulunut neljä kuukautta, ja Lapin sota riehui edelleen, kun jalkaväen tarkastajan toimiston uusi päällikkö, everstiluutnantti Y.A. Järvinen, teki aloitteen sotakokemusten järjestel mälliseksi kokoamiseksi. Järvinen toteaa aloitteessaan: ”Viime sodissa saamamme runsaat ja monipuoliset sotakokemukset tulevat järkiperäisesti koottuna seulottuina ja muokattuina muodostamaan mitä tärkeimmän perustan puolustusvoimain organisaatiolle, taktiikalle, aseistuksen ja varusteiden kehittämiselle, koulutukselle sekä ohjesääntötyölle.”
Viljasen tutkimus käsittelee pitkälti puna-armeijan suurhyökkäyksen suoritus periaatteita ja siihen liittyviä torjuntakysymyksiä. Liittoutuneiden sotatoimien rakenteiden käsittely on lähinnä sivujuonteen asemassa. Suomalaisten ymmärrys venäläisen sotataidon kehittymisestä asemasodan vuosina oli pitkälti Saksasta saadun materiaalin varassa. Ylimmän johdon yhteysupseereiden ja kahden välisen koulutusvaihdon kautta saatuja tietoja jaettiin Päämajasta alajohtoportaille. Saatu tieto meni lähes poikkeuksetta divisioonan komentajille asti. Jalkaväkirykmenttien komentajia saatu tieto ei aina välttämättä tavoittanut. Päämajan koulutusosastolla todettiin syksyllä 1943, että puna-armeijan taktiikan ja taistelutekniikan kehitys oli kulkenut nopeasti eteenpäin. Kenttäarmeijassa vallitsi laaja tietämättömyys uusista haasteista.
Viljasen tutkimuksen ensimmäinen osa muodostaa loogisen kokonaisuuden, jossa aluksi tarkastellaan suurhyökkäyksen syntyhistoriaa paneutuen ensimmäiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen kehitykseen. Tekstiä lukiessa nousee päällimmäiseksi tunne siitä, että Viljanen on asiansa osaava historioitsija. Lähes puolen sadan sivun mittaisessa toisessa luvussa lukijan eteen vyörytetään nykyaikaisen suurhyökkäyksen valmisteluja ja suoritustapaa valottava erittely. Saksalaisen materiaalin käyttö ja itärintamalla saadut kokemukset tulevat selvästi esille. Edelleen massiivinen tulenkäyttö esitetään täysin ratkaisevana suurhyökkäyksen elementtinä.
The list of books you might like
