Nuori konservatiivi. Tuure Junnila ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1956. PDF
Preview Nuori konservatiivi. Tuure Junnila ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1956.
PETRI NUMMIVUORI NUORI KONSERVATIIVI TUURE JUNNILA JA HÄNEN POLIITTINEN TOIMINTANSA VUOTEEN 1956 PETRI NUMMIVUORI 2006 Etukannen kuva: Martta Helmisen muotokuva Tuure Junnilasta (1942) © Petri Nummivuori 2006 Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/1961, muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman tekijän lupaa. ISBN 952-92-0186-9 Oy UNIpress Ab Kuopio 2006 Kiitokset Saattaessani nyt julkisuuteen tämän väitöskirjatutkimuksen, jota olen valmistellut runsaan viiden vuoden ajan, on mieluinen velvolli- suuteni kiittää niitä, jotka ovat tavalla tai toisella myötävaikuttaneet teoksen syntyyn. Turun yliopiston aikaisista opettajistani tahdon kiittää profes- sori Timo Soikkasta, joka ensimmäisenä kehotti minua harkitse- maan Junnila-aiheisen väitöskirjan kirjoittamista, sekä tohtori Vesa Varesta, jonka luentojen ansiosta kiinnostuin Kansallisen Kokoo- muspuolueen historiasta ja joka on teoksillaan osoittanut millaista kunnollisen konservatismin tutkimuksen pitäisi olla. Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkimustani on ohjannut pro- fessori Markku Kuisma, joka on monessa eri vaiheessa kommentoi- nut väitöskirjani käsikirjoitusta ja rohkaissut minua tutkimuksissani. Erityisen hyödyllisiä ovat olleet keskustelut, joita olemme käyneet teemasta ”Junnila, Kokoomus ja Kansallis-Osake-Pankki”. Junnilaa koskevia tutkimussuunnitelmiani, erilaisia tekstikat- kelmia ja väitöskirjani käsikirjoitusta ovat vuosien varrella kom- mentoineet useat eri henkilöt, joille kaikille pyydän saada esittää kiitokseni, mainiten tässä nimeltä kuitenkin vain väitöskirjani esi- tarkastajina toimineet professori Seikko Eskolan ja tohtori Kimmo Rentolan. Olen tehnyt tutkimustyötä lukuisissa arkistoissa ja saanut poik- keuksetta osakseni hyvää palvelua. Aivan erityisellä kiitollisuudel- la muistan kuitenkin Heikki Kuusistoa, Maija Kainulaista ja Pauli Heikkilää, joiden palvelualttiudesta sain nauttia työskennellessäni Porvarillisen Työn Arkistossa. 3 Snellman-Säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Emil Aalto- sen säätiö, E. J. Sariolan säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Uu- denmaan rahasto, Helsingin yliopisto, WSOY:n kirjallisuussäätiö, Oskar Öflunds stiftelse, Kanslianeuvos Kaarlo Koskimiehen ja rouva Irma Koskimiehen stipendirahasto sekä Turun Suomalainen Yliopistoseura ovat tukeneet minua apurahoin. Kiitän niitä suopeu- desta, joka on tehnyt tutkimukseni mahdolliseksi. Tuure Junnilan omaisten taholta on osakseni tullut paljon hy- väntahtoisuutta ja avuliaisuutta. Ennen kaikkea kohdistuvat kiitolli- set ajatukseni filosofian maisteri Kaija Junnilaan, joka on kertonut minulle puolisostaan ja jonka kanssa olen lukemattomat kerrat saanut keskustella vanhoista asioista. Kiitokseni ulottumattomiin ennättäneeltä tohtori Arvo Junnilalta, tutkimukseni päähenkilön vanhemmalta veljeltä, olen myös saanut hyödyllisiä tietoja. Marikki Teräsvirta ja Heikki Junnila ovat vaivoja säästämättä etsineet kä- sille valokuvia ja muuta isänsä elämään liittyvää aineistoa, mistä pyydän saada heitä kiitää. Omille läheisilleni, jotka ovat monin tavoin tasoittaneet tietäni ja myötäeläneet tutkimukseni eri vaiheissa, lausun lopuksi yhtei- sen kiitoksen, ketään tässä mainitsematta, ketään unohtamatta. Turussa, helmikuussa 2006 Petri Nummivuori 4 Sisällys JOHDANTO 9 Elämäkertatutkimus ja tapaus Junnila 9 Tutkimustilanne 16 Lähteet 19 NUORI JUNNILA 1910–1942 23 Tausta, lapsuus ja kouluaika 23 Satakuntalaisen talonpojan perintö 23 Vanhemmat, sisarukset ja lapsuusaika 33 Talo, tie ja vallankumous 1918 36 Kiertokoulussa ja kansakoulussa 45 Tyrvään suomalaisessa yhteiskoulussa 48 Sotamies Junnilan asepalvelus jää kesken 59 Ylioppilasvuodet 62 Satakuntalaisena Helsingissä 62 Taloustieteiden opinnot 65 Muita opintoja ja kulttuuriharrastuksia 73 Junnila ja Akateeminen Karjala-Seura 76 Standardiylioppilas politikoi 81 Tuure Junnilan ylioppilasaikainen muotokuva 85 Nuoren Junnilan kärsimykset 91 Valoa ja varjoja 91 Kotirintamalla 99 Jäähyväiset 106 NÄKIJÄSTÄ TEKIJÄKSI 1942–1951 111 Taloustieteen tutkija 111 Suomen Pankin taloustieteellisessä tutkimuslaitoksessa 111 Väitöskirja 114 Ajankohtaisia tutkimuskysymyksiä 122 5 Inflaatiotutkimus 125 Herakleen tienhaarassa 129 Junnila ja 1940-luvun talouspolitiikka 137 Finanssitoimikunnan sihteeri 137 Kansantaloudellinen matkasaarnaaja ja kriitikko 139 Talouspoliittiseksi asiantuntijaksi Kokoomuspuolueeseen 142 Tie aktiivipolitiikkaan 162 Kansallis-Osake-Pankissa 162 Puoluemieheksi 170 Keskiluokkapoliitikkona 175 Länsimaailman keskuksista kotoisiin huoliin 184 Satakuntalaisena yrittäjäehdokkaana eduskuntaan 194 TALOUS- JA SISÄPOLIITIKKO 1951–1954 203 Junnilan ja Kekkosen ensimmäinen yhteenotto 203 Lähtötilanne 203 Junnila arvostelee vakauttamisohjelmaa ja budjettia 205 Kekkonen raivostuu ja yrittää vaientaa Junnilan 213 Junnila ei alistu vaan käy vastahyökkäykseen 216 Sivustakatsojat arvioivat taistelun kulkua 220 Voimainmittely jatkuu, laajenee ja päättyy sitten toistaiseksi 224 Syksyn 1951 satoa 233 Vapaan talouden ja yksityisyrittäjien puolustaja 236 Sosialisoinnin haamu palaa näyttämölle 236 Onko maallamme varaa Kekkosen teollistamissuunnitelmaan? 240 Taistelu Kemijoesta 245 ”Hiipivän sosialisoinnin” laaja-alainen problematiikka 258 Taloutta ja politiikkaa 264 Kokoomuksen kirstunvartija 264 Politiikkaa kustannuskriisin varjossa ja varjolla 274 Valtiovarainministerinä Tuomiojan hallituksessa 305 Takaisku talvivaaleissa 330 OIKEISTOLAINEN VAIHTOEHTO 1954–1956 351 Oppositiomieheksi 351 Jälleen syrjästäkatsojaksi 351 Kekkonen palaa parrasvaloihin 366 Punamullan puristuksessa 374 Pieni ulkopoliittinen alkusoitto 394 6 Kokoomuksen puheenjohtajan vaihdos 406 Arvo Salmisen perintö 406 Kakkosketju näyttää voimaansa 413 Junnila vs. Saukkonen 421 Junnila, Kokoomus ja presidentinvaalit 1956 429 ”Pääasia on, miten saadaan estetyksi Kekkosen presidentiksi tulo” 429 Sakari Tuomioja – valtakunnan mies 440 ”Tosiasioita ja valheväittämiä” 455 Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen 463 Tässä sitä nyt sitten ollaan 475 NUOREN KONSERVATIIVIN MUOTOKUVA 483 LÄHDEVIITTEET 493 LÄHTEET 571 LIITE 597 HENKILÖHAKEMISTO 601 7 Johdanto Elämäkertatutkimus ja tapaus Junnila Filosofian tohtori Tuure Junnila (1910–1999) oli eräs Suomen tun- netuimmista oikeistopoliitikoista toisen maailmansodan jälkeisinä kylmän sodan vuosikymmeninä. Junnila muistetaan ennen muuta Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana sekä pitkäaikaisena parlamentaarikkona, näkyvänä oppositiomiehenä ja tuotteliaana poliittisena kirjailijana. Aatteellisilta ja poliittisilta näkemyksiltään Junnila oli konservatiivi ja hän lukeutuu Kansallisen Kokoomuksen historian merkkihenkilöihin. Junnila teki mittavan päivätyön myös politiikan ulkopuolella, ensin taloustieteen tutkijana ja sitten Kan- sallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsenenä.1 Junnilan koko elämäntarina ei mahdu väitöskirjan kansien vä- liin. Tämän tosiasian olen joutunut myöntämään itselleni ja jättä- mään Junnilan kokonaiselämäkerran kirjoittamisen suosiolla myö- hemmäksi. Käsillä oleva teos, joka on kirjoittajansa Suomen ja Pohjoismaiden historian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus, onkin osaelämäkerta, jonka puitteissa Junnilan henkilöhistoria ja hänen toimintansa suomalaisessa yhteiskuntaelämässä tulevat selvite- tyiksi vuoteen 1956 saakka. Kyseistä vuotta on totuttu pitämään keskeisenä taitekohtana Suomen toisen maailmansodan jälkei- sessä poliittisessa historiassa, mihin neuvostoliittolaisten miehi- tysjoukkojen poistuminen Porkkalasta, dramaattinen yleislakko esivaiheineen ja Urho Kekkosen pitkän valtakauden alkaminen antavat kieltämättä kosolti aihetta. Varsinkin viimeksi mainittua 9 tapahtumaa voi pitää käänteentekevänä myös Junnilan kannal- ta, siksi vahvasti hänen poliittinen uransa tuli jatkossa kulkemaan Kekkosen varjossa. Sijoittaessani tämän tutkimuksen päätepisteen kevääseen 1956 en kuitenkaan ajatellut niinkään sitä valon ja var- jon symboliikkaa, joka tuohon ajankohtaan Junnilan tapauksessa liittyy, vaan ennen muuta tutkimukseni pääotsikossakin kiteytyvää johtoteemaa ”nuori konservatiivi”, jonka kuvausvoima kohdistuu ni- menomaan 1950-luvun puoltaväliä edeltävään aikaan.2 Pyrin tutkimuksessani muodostamaan – valitun aikarajauksen puitteissa – mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan Junnilasta henkilönä ja poliitikkona, unohtamatta hänen toimintaansa tiede- miehenä ja pankinjohtajana. ”Nuori konservatiivi” ei siis ole pelkkä Junnilan poliittisen toi- minnan historia vuoteen 1956 ja olen yleensäkin samalla kannalla kuin John A. Garraty, joka tähdentää klassikon aseman saavut- taneessa teoksessaan ”The Nature of Biography”, ettei biografin tehtäviin kuulu pelkästään tutkimuksensa kohteena olevan henki- lön uran ja ulkoisten vaiheiden kuvaus, vaan hänen on kuvattava myös henkilöä itseään, tämän persoonallisuutta ja luonnetta, sitä yksilöllisyyttä, joka jokaisessa ihmisessä on. Olkoonkin – Garra- tyn viisaita sanoja lainatakseni –, että ”ihmisen persoonallisuus on aina niin monimutkainen ja vaihteleva, että sitä voi ymmärtää vain epätäydellisesti, ja epätäydellisestikin vain suurella ponnistuksel- la”.3 Garraty on oikeassa siinäkin, ettei elämäkertatutkimuksen kohteeksi valittua henkilöä voi erottaa ympäristöstään ja tutkia ku- ten koeputkeen eristettyä tuntematonta kemikaalia. Ihminen elää vuorovaikutussuhteessa muiden ihmisten kanssa ja erilaiset so- siaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset voimat vaikuttavat häneen. Garratyn mukaan kerrottaessa jonkun ihmisen elämäntarinaa on- kin välttämättä sanottava jotain myös ympäristöstä, johon tarina sijoittuu.4 Kuinka paljon tutkimuksen päähenkilön elin- ja toimintaympä- ristöä on kuvattava, se on ikuisuuskysymys, jota ovat pohtineet 10
Description:The list of books you might like
