Elettyä ymmärtämässä Anna Liisa Karjalainen

303 Pages·2012·3.09 MB·Finnish

Diakonia-ammattikorkeakoulu A TUTKIMUKSIA 35
Anna Liisa Karjalainen
Elettyä ymmärtämässä
Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti reflektiona
sosiaalialan ammattikorkeakouluopinnoissa
Anna Liisa Karjalainen
Elettyä ymmärtämässä
Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti reflektiona
sosiaalialan ammattikorkeakouluopinnoissa

Diakonia-ammattikorkeakoulu
Helsinki 2012
1
DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN JULKAISUJA
A Tutkimuksia 35
A Studies 35
Julkaisija: Diakonia-ammattikorkeakoulu
Kannen kuva: Satu Suomi
Taitto: Tiina Hallenberg
ISBN 978-952-493-173-1 (nid.)
ISBN 978-952-493-174-8 (pdf)
ISSN: 1455-9919
Juvenes Print Oy
Tampere 2012
2
TIIVISTELMÄ
Karjalainen Anna Liisa Elettyä ymmärtämässä.
Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja
teksti reflektiona sosiaalialan ammatti-
korkeakouluopinnoissa

Helsinki : Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2012
293 s. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja
1 liite A Tutkimuksia 35
ISBN ISSN
978-952-493-173-1 (nid.) 1455-9919
978-952-493-174-8 (pdf)

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millainen reflektion väline omaelä-
mäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti ovat ja miten ne soveltuvat pedagogiseen
käyttöön. Aineisto on koottu 3–3,5 vuoden mittaisesta omaelämäkerrallisen
kirjoittamisen prosessista, joka oli osa sosiaalialan ammattikorkeakouluopin-
toja vuosina 2004–2007. Kirjoittamisprosessin pedagogisena tavoitteena oli
ammatillisen kasvun tukeminen.
Tutkimuksen tärkeimmät teoreettiset käsitteet ovat omaelämäkerta, repre-
sentaatio ja reflektio. Reflektio on tässä tutkimuksessa määritelty omasta elä-
mästä kirjoittamisen, kirjoittamisen kokemuksesta kirjoittamisen sekä oman
tekstin lukemisen ja tulkinnan prosessiksi.
Tutkimuksen pääkysymystä siitä, mitä omaelämäkerrallinen kirjoittaminen
ja teksti ovat reflektiona, selvitetään ensin tarkastelemalla omaelämäkerral-
listen tekstien ilmaisun ja kerronnan reflektiivisiä piirteitä ja niiden merkitystä
oman elämän kerronnassa. Toiseksi tarkastellaan kirjoittamista kirjoittajan te-
kona ja kirjoittajan tapaa tulkita tekstejään. Lopuksi selvitetään omasta elä-
mästä kirjoittamista menetelmänä koulutuksessa.
Aineisto koostui eriteemaisista omaelämäkerrallisista teksteistä, kirjoittami-
sen kokemusta kuvaavista kommentaareista ja prosessin lopuksi kirjoitetuis-
ta päättöteksteistä. Kirjoittamisen teemoja oli kaikkiaan 14, tekstejä 345 ja
niissä yhteensä 975 sivua. Tästä sivumäärästä kommentaarien osuus oli noin
neljännes. Kirjoittajia oli alkuvaiheessa 37 (34 naista ja 3 miestä); päättöteks-
tivaiheessa 33.
Omaelämäkerrallisten tekstien ja kommentaarien ilmaisua ja kerrontaa ana-
lysointiin soveltamalla retorista luennan tapaa ja kerronnan analyysia. Näin
teksteistä hahmottui reflektiivisiä piirteitä, jotka liittyvät olennaisesti pyrki-
3
mykseen ymmärtää ja esittää ymmärrettävänä elettyä elämää. Reflektiivinen
esitystapa on kyselevää, kyseenalaistavaa, epäröivää, eri vaihtoehtoja ja nä-
kökulmia esilletuovaa ja niitä testaavaa, sekä arvioivaa, arvottavaa ja vertai-
levaa. Reflektiivisyyttä tuotetaan myös aikatasojen vaihtelulla ja ketjuttaval-
la tarkastelutavalla. Siihen vaikuttavat myös kertojan ja kerrotun välimatkan
säätely sekä henkilökohtaisen ja yleistävän kerronnan tavan vaihtelu. Kun
omaelämäkerrallisessa tekstissä on vähän reflektiivisiä piirteitä, kommentaari
voi olla sitä reflektiivisempi.
Omaelämäkerrallisissa teksteissä näkyvissä oleva merkityksellistämisen,
ymmärtämään pyrkimisen ja ymmärrettävyyden rakentamisen prosessi tuot-
taa usein tekstiä, joka on lukijan kannalta epäsujuvaa, puheenomaista ja va-
paasti assosioivaa. Kirjoittajaa tällainen eletyn elämän sanallistaminen palve-
lee merkittävästi oman elämänkokemuksen tiedostamisessa ja käsittelyssä.
Kommentaarien ja päättötekstien avulla analysoitiin kirjoittamista kir-
joittajan tekona ja sitä, miten kirjoittajat tarkastelivat itse omia tekstejään.
Analyysissa sisältöä luokiteltiin niiden kysymysten mukaan, joita teksteille
esitettiin. Vastaanottajan kirjoittajat mielsivät siten, että se oli toisaalta to-
dellinen lukija, toisaalta päiväkirjamainen kerronnallisen tason vastaanottaja.
Tunteet liittyivät olennaisesti omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen ja omien
tekstien lukemiseen. Niitä koettiin joko samoina kuin kirjoittamisen kohteena
olevassa ajassa tai muuntuneina. Tunnekokemusten avulla kirjoittajat tulkit-
sivat suhdettaan kerrottuun kertomisen ja lukemisen hetkellä. Kirjoittaminen
merkityksellistyi oivaltamisena, muisteluna ja muistamisena sekä identiteet-
tityönä.
Kirjoittajat eivät kyseenalaistaneet tekstejään oman eletyn elämänsä repre-
sentaatioina, vaan ne edustivat ja esittivät heille elettyä elämää sellaisenaan.
Omia tekstejään tulkitessaan kirjoittajat täydensivät tekstuaalisen represen-
taation elettyyn elämäänsä liittyvillä muisti- ja mielikuvillaan. He tulkitsivat
teksteistään myös kirjoittamisen ajankohtaan liittyviä asioita. Kirjoittaja siis
voi tulkita omaelämäkerrallisia tekstejään monipuolisesti, mutta koska omien
tekstien asiasisällön etäännyttäminen on kirjoittajalle hankalaa, sillä on vaiku-
tuksensa reflektion mahdollisuuksiin laajentua ja syventyä.
Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja kirjoittamisen kokemuksesta kirjoit-
taminen on erinomainen väline oman elämäkokemuksen tiedostamiseen ja
itsetuntemuksen lisäämiseen. Kirjoittamisen erityisluonne on otettava huo-
mioon menetelmällisissä sovelluksissa. Pedagogisissa yhteyksissä kirjoittajia
on ohjattava omien tekstien analysointiin, jotta reflektio voisi syventyä kriit-
tiseksi reflektioksi. Kirjallisen ilmaisun opetuksessa tarkoituksenmukaiseen
reflektiiviseen ilmaisun tapaan tulisi ohjata.

4
Asiasanat: Teemat:
omaelämäkerrallinen kirjoittaminen, Kasvatus ja koulutus
omaelämäkerrallinen teksti, Kielet ja viestintä
kirjoittaminen, representaatio, reflektio,
reflektiivisyys, ammatillinen kasvu
Julkaistu:
Painettuna ja Open Access -verkkojulkaisuna
Painetun julkaisun tilaukset:
Granum-verkkokirjakauppa http://granum.uta.fi/

5
6
ABSTRACT
Karjalainen Anna Liisa Autobiographical writing and text as
reflection in social studies conducted at
the Diaconia University of Applied
Sciences

Helsinki : Diaconia University of Applied Sciences, 2012
293 s. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja
1 appendix A Studies 35
ISBN ISSN
978-952-493-173-1 (print) 1455-9919
978-952-493-174-8 (pdf)
The aim of this study is to analyze autobiographical writing and text as met-
hods of reflec-tion and the ways in which they can be applied in pedagogical
practice. The data was col-lected from social studies majors at universities of
applied sciences over a period of 3– 3.5 years between 2004 and 2007. The
writing process that the students participated in formed part of their course
requirements and its aim was to support the students’ professional growth.
The theoretical key terms of the study are autobiography, representation
and reflection. For the purposes of this study, reflection has been defined as
the process of autobiographical writing, writing about writing as an experi-
ence, and also as reading and interpreting one’s own text.
The main thesis of the study – investigating autobiographical writing and
text as reflection – is approached first through analysis of the reflective cha-
racteristics of autobiographical textual expression and narrative and their
significance in writing about one’s own life. This is followed by an investi-
gation of writing as an act carried out by the writer and the writer’s way of
interpreting his/her own text. The study concludes with an investigation into
writing about one’s own life as a pedagogical method.
The study data consists of autobiographical texts on 14 different themes,
commentaries on the writing experiences, and conclusive texts written at the
end of the process. In total, there are 345 texts amounting to 975 pages, of
which commentaries make up roughly a quarter. At the start of the process
there were 37 contributing writers (34 women and 3 men), whereas by the
end the number was 33.
The methods of expression and narration used in the autobiographical tex-
ts and commen-taries were analyzed by applying strategies of rhetorical rea-
7
ding and narrative analysis. This brought out the texts’ reflective characteris-
tics that are essentially connected to the need to understand the lived life and
to present it in an understandable way. The reflective represen-tation method
consists of questioning, speculative, and doubting. This method foregrounds
varying options and viewpoints while at the same time testing, evaluating,
assessing, and comparing them. The use of varying temporal aspects and
linking one’s own experiences to those of earlier generations also contributes
to the text’s reflectivity. Adjusting the distance between the narrator and the
produced narrative, and switching between a personal narrative style and
a more general one, also contribute to the process. Autobiographical tex-
ts contain-ing fewer reflective characteristics often produced commentaries
that were much more re-flective.
The process of sense-making and the need to understand and produce
understandability in autobiographical texts often bring forth text that is not
fluent for the reader, but is speech-like and freely associative. The process of
putting the lived into words is beneficial for the writer as it strengthens awa-
reness of one’s own life experiences and helps process them.
The aim of the commentaries and the conclusive texts was, firstly, to analy-
ze writing as the act of the writer and then also to reveal how the writers ana-
lyzed their own texts. The content of the texts was classified according to the
questions that the texts raised. The writ-ers thought of the recipient of the
text both as an actual reader and also as a journal-like re-cipient. The process
of autobiographical writing and of reading the written texts were both emo-
tionally engaging. Some felt that the emotions evoked by reading one’s own
text were the same as those experienced at the time of writing, while others
felt that the emotions had changed. The emotional responses brought forth
by the writing process and by reading one’s own text allowed the writers
to reflect on their relationships with the subject matter of their own written
narratives. The writing process came to be perceived as realization, reminis-
cence, recollection, and construction of one’s own identity.
The writers did not question their texts as representations of their own life
experiences. Rather, for them the texts represented their life experiences as
they were. When interpreting their own texts the writers added memories
and impressions to the textual representation. Reading the texts also allo-
wed them to make interpretations of events connected with the time of wri-
ting. In consequence, the writer may interpret his/her own autobiographical
texts in a variety of ways. As a result of the challenge involved in distancing
oneself from the context of one’s text, however, the interpretation process
affects the possibilities for the re-flection to expand and deepen.
Autobiographical writing and writing about the experience of writing are
excellent tools for understanding one’s own life experiences as well as for
8
enriching one’s self-awareness. The particular nature of writing has to be ta-
ken into consideration in methodological appli-cations. In the pedagogical
context the writer requires to be guided toward analyzing his/her own text
in order for self-reflection to become critical self-reflection. In the teaching
of writ-ing, students should be guided toward using appropriate methods of
reflective expression.
Keywords:
autobiographical writing, autobiographical text, writing, representation,
reflection, reflectivity, professional growth
Available:
Printed and Open Access
Order:
Granum-verkkokirjakauppa http://granum.uta.fi/

9