Axel Adolf Laurell ja Oikean teologian myytti

302 Pages·2015·2.21 MB·Finnish

B OULU 2016
1 B 135
3
5
UNIVERSITY OF OULU P.O. Box 8000 FI-90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND
ACTA
A UNIVERSITATIS OULUENSIS
A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S C
T
A
B
HUMANIORA
Tarja-Liisa Luukkanen
Professor Esa Hohtola T AXEL ADOLF LAURELL JA
a
r
j
a
- OIKEAN TEOLOGIAN MYYTTI
L
University Lecturer Santeri Palviainen ii
s
a

L
u
u
Postdoctoral research fellow Sanna Taskila k
k
a
n
e
n
Professor Olli Vuolteenaho
University Lecturer Veli-Matti Ulvinen
Director Sinikka Eskelinen
Professor Jari Juga
University Lecturer Anu Soikkeli
Professor Olli Vuolteenaho
OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;
OULUN YLIOPISTO
HUMANISTINEN TIEDEKUNTA, AATE- JA OPPIHISTORIA
Publications Editor Kirsti Nurkkala
ISBN 978-952-62-1076-6 (Paperback)
ISBN 978-952-62-1078-0 (PDF)
ISSN 0355-3205 (Print)
ISSN 1796-2218 (Online)

ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS
B Humaniora 135
TARJA-LIISA LUUKKANEN
AXEL ADOLF LAURELL JA
OIKEAN TEOLOGIAN MYYTTI
Esitetään Oulun yliopiston ihmistieteiden tohtorikoulutus-
toimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi
Linnanmaan Kuusamonsalissa (YB210) 16. tammikuuta
2016 klo 12.00
OULUN YLIOPISTO, OULU 2016
Copyright © 2016
Acta Univ. Oul. B 135, 2016
Työn ohjaajat
Professori Petteri Pietikäinen
Yliopistonlehtori Erkki Urpilainen
Esitarkastajat
Tohtori Heli Rantala
Dosentti Raimo Savolainen
Vastaväittäjä
Professori Irma Sulkunen
ISBN 978-952-62-1076-6 (Paperback)
ISBN 978-952-62-1077-3 (PDF)
ISSN 0355-3205 (Printed)
ISSN 1796-2218 (Online)
Kannen suunnittelu
Raimo Ahonen
JUVENES PRINT
TAMPERE 2016
Luukkanen, Tarja-Liisa, Axel Adolf Laurell and the myth of Genuine Finnish
theology
University of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Humanities, History of
science and ideas
Acta Univ. Oul. B 135, 2016
University of Oulu, P.O. Box 8000, FI-90014 University of Oulu, Finland
Abstract
Axel Adolf Laurell (1800-1852), theoretical philosopher by training, was Professor of Dogmatics
at the University of Helsinki 1836-1852. In the history of Finnish theology, he has been rather
ignored. The aim of this doctoral thesis has been two-fold: to analyze both Laurell and the later
theological tradition that ignored him.
Laurell was one of the intellectually oriented theologians in Finland representing the view that
university theology was a field of rational study, not a way of practicing religion. His qualifying
thesis, already approved of by the official opponent, was rejected by the Faculty of Theology and
by the Lutheran archbishop E. G. Melartin. However, Laurell gained the support of the Academic
Senate and was appointed professor by Nikolai I.
Archive material depicting Laurell´s lectures on theology shows that he lectured, among other
things, on the German controversy between rationalism and supranaturalism. He seems to have
supported the idea of mediation between these two, an approach typical of to the school of
Vermitttlungstheologie. Laurell began his career as a Hegelian, rejected Hegelianism in the 1840s
and became interested in the questions of empirical study. Laurell was one of the Finnish
academics who adopted ideas both from Herder and Hegel.
Laurell, during his formative years a member of the Saturday Society, a circle of reform-
minded young intellectuals, was the most notable Finnish representative of pedagogics during his
time. He was one of the founders of Helsingfors Lyceum in 1831 and the first headmaster of this
school with its new, modern-type curriculum. According to him, "state" and "church" should not
interfere in the matters of education.
Taking into account Mythologies by Roland Barthes and some international discussions on
nationalistic myths, I have delineated the previously unrecognized myth of Genuine Finnish
theology. Influential Finnish revivalist theologians adopted the biblical theology of Johann Tobias
Beck during the latter part of the 19th century. From this standpoint they and notably history
professor Ernst Gustaf Palmén, invented a religious-nationalistic interpretation of the 19th-century
Finnish history. Scientifically significant theologians had been Beckians or revival movement
sympathizers while Laurell, among other actual forerunners of rational research, were
marginalized and forgotten.
Keywords: Roland Barthes, Johann Tobias Beck, Beckianism, history of education,
Finnish theology, Herder, Finnish Hegelianism, Axel Adolf Laurell, myth-building,
Ernst Gustaf Palmén, University of Helsinki, 19th century

Luukkanen, Tarja-Liisa, Axel Adolf Laurell ja Oikean teologian myytti
Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Aate- ja oppihistoria
Acta Univ. Oul. B 135, 2016
Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto
Tiivistelmä
Väitöskirjani tarkastelee Lauantaiseuran jäsenen ja Helsingin yliopiston dogmatiikan ruotsinkie-
lisen professorin Axel Adolf Laurellin (1800-1852) näkemyksiä ja toimintaa 1830-luvulta 1850-
luvun alkuun sekä autonomian kaudesta kertovaa suomalaisen teologian oppitraditiota. Laurell
on yksi tämän oppitradition vähättelemistä 1800-luvun teologeista. Teologinen tiedekunta sekä
luterilaisen kirkon arkkipiispa E. G. Melartin yrittivät 1830-luvulla torjua Laurellin professorin-
virasta hylkäämällä hänen väitöskirjansa, jonka vastaväittäjä oli jo hyväksynyt. Hänellä oli kui-
tenkin yliopiston professorikunnan enemmistön tuki, ja Nikolai I nimitti hänet dogmatiikan pro-
fessoriksi.
Teologian oppitraditiota, historiallisista lähteistä piittaamatonta keksittyä historiaa, kutsutaan
tässä tutkimuksessa Oikean teologian myytiksi. Se on hahmoteltu soveltaen Roland Barthesin ja
eräiden nationalismitutkijoiden myyttitulkintoja. Myytti on arvioinut aiempien tutkijoiden tie-
teellistä merkittävyyttä sen perusteella miten he suhtautuivat herännäisyyteen ja olivatko he suo-
menkielisiä. Myytin keskeinen muotoilija oli historian professori Ernst Gustaf Palmén ja sen
syntyedellytyksenä olivat suomalaisen yliopistoherännäisyyden muuttuminen beckiläiseksi raa-
mattufundamentalismiksi 1850-luvulta alkaen sekä lähdetutkimuksen laiminlyöminen. Aiempien
tutkijoiden tulkintaa autonomian kauden teologiasta toistettiin sittemmin vuosikymmenestä toi-
seen tarkistamatta heidän tulkintojensa paikkansapitävyyttä alkuperäislähteistä.
Laurellin luennoista säilynyttä käsikirjoitusaineistoa on käytetty selvittämään mitä hän opetti
Helsingin yliopiston teologian opiskelijoille. Yksi luentojen keskeinen aihe oli saksalaisen ratio-
nalismi-supranaturalismi -kiistan käsittely. Luennot viittaavat siihen, että Laurell edusti välitys-
teologiseksi kutsuttua koulukuntaa, joka nimensä mukaisesti pyrki edustamaan välittävää kantaa
näiden kahden välillä.
Laurell oli aikansa merkittävin suomalainen pedagogi, Helsingfors Lyceumin johtaja ja yksi
sen perustaja, koulutukseltaan teoreettisen filosofian dosentti ja aikansa maltillinen, kristillisestä
luomisuskosta kiinnipitänyt rationalisti, joka hegeliläisyydestä luovuttuaan kiinnostui empiiri-
sestä tutkimuksesta. Laurellin ajattelussa näkyy monelle muullekin 1800-luvun alkupuolen toi-
mijalle tyypillinen hegeliläisten ja herderiläisten vaikutteiden rinnakkaisuus. Teologina Laurell
edusti näkemystä, jonka mukaan yliopistoteologia on uskonnon tarkastelua, ei yliopistossa
tapahtuvaa uskonnonharjoitusta.
Asiasanat: autonomian aika, Roland Barthes, beckiläisyys, Johann Tobias Beck,
hegeliläisyys, herderiläisyys, Helsingin yliopisto, kasvatuksen historia, Axel Adolf
Laurell, Ernst Gustaf Palmén, suomalainen teologia, myytinrakennus, 1800-luku

Kiitokset
Tutkimuksen valmistuttua haluan osoittaa kunnioittavat kiitokseni Oulun yliopis-
ton aate- ja oppihistorian laitokselle. Professori Petteri Pietikäinen on osoittanut
ystävällistä mielenkiintoa hankettani kohtaan. Professori Pietikäinen ja yliopisto-
lehtori Erkki Urpilainen ovat asiantuntemuksellaan mahdollistaneet hankkeen edis-
tymisen sekä esittäneet korjaus- ja muutosehdotuksia, mistä lämpimät kiitokseni.
Kiitän lämpimästi käsikirjoitukseni esitarkastajia heidän esittämistään kom-
menteista ja huomautuksista. Kiitän sydämellisesti professori Simo Knuuttilaa ja
tutkijatoveriani, yliopistolehtori Arto Luukkasta, dosentti Petri Lauermaa sekä Hel-
singin yliopiston erinomaisen keskusarkiston henkilökuntaa. Taloudellisesta tuesta
kiitän mitä kunnioittavimmin Svenska Litteratursällskapetin Ingrid, Margit ja Hen-
rik Höijerin rahastoa sekä Suomen Tietokirjailijat ry:tä. Käsikirjoituksen taitosta
kiitän lämpimästi Essi Salorantaa.
Yritin kerran keskustella erään jo pidemmälle ehtineen tieteenharjoittajan
kanssa Lauantaiseurasta, siihen liittyvistä tutkimushaasteista sekä seuran tois-
taiseksi tutkimattomiksi jääneistä jäsenistä. Professori kuittasi ajatukseni nauraen,
että kyllä Lauantaiseuraa on jo kaikin puolin riittävästi tutkittu. Näin keskustelu
aiheesta päättyi ennen kuin se alkoikaan. Toisin kuin muita lauantaiseuralaisia, teo-
logisen uran luoneita Lauantaiseuran jäseniä ei ole pidetty tutkimuksellisesti erityi-
sen kiinnostavina. Oli kuitenkin olemassa Lauantaiseuran teologijäseniä käsittele-
vää lähdemateriaalia, laajahkoja arkistoaineistoja, jotka olivat jääneet tutkimatta ja
hyödyntämättä Suomen 1800-lukua käsitelleessä aiemmissa tutkimuksissa.
Tämä aate- ja oppihistoriallinen väitöskirjatutkimus on oikeastaan seurausta
hämmennyksestä, joka syntyi kirjoitettuani kolme 1800-luvun suomalaista oppi- ja
aatehistoriaa käsittelevää monografiaa ja yhden Johan Samuel Pajulaa käsittelevän
monografiakäsikirjoituksen. Arkistolähteiden todistus olikin toisenlainen kuin mitä
vallalla olleet mielikuvat, suomalaisen teologian perinteinen oppihistoria tai eräät
teologian alan professorit antoivat ymmärtää.
Tutkimuskohteeni Axel Adolf Laurellin uran vaiheet liittyvät yliopistotoimin-
nan tieteellistymiseen ja uudenaikaistumiseen Suomessa. Hänen aikalaisvastustaji-
aan 1830-luvulla olivat sekä Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta että tuol-
loinen luterilaisen kirkon arkkipiispa. Kun mies tavoitteli professuuria nimen-
omaan teologisesta tiedekunnasta, tilanne ei siis hänen kannaltaan näyttänyt erityi-
sen lupaavalta. Yksi Laurellin myöhemmistä ”vastustajista” on puolestaan ollut
teologinen oppitraditio, ja siksi hänen teologisen uransa uudelleentarkastelu, tällä
kertaa lähdeaineistoista käsin, on ollut mielestäni tarpeellista.
Järvenpäässä 19.10.2015 Tarja-Liisa Luukkanen
7
8