Arctic Babylon 2011 PDF
Preview Arctic Babylon 2011
Matti Luostarinen Arctic Babylon 2011 Apokryfiset ennustukset © 2007 Matti Luostarinen Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi / Valmistaja: Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa ISBN-13: 9789524980333 2 Sisällys JOHDANTO 5 LUKU 1 26 Vähäpappi LUKU 2 85 Pikku Prinsessa – Prinssin asteroidi LUKU 3 96 Kuu nousee - Simon Salem LUKU 4 140 Pikku Prinsessa II Rene Descartes asteroidi LUKU 5 156 Kuu nouse – Peter Müller LUKU 6 179 Pikku Prinsessa III Nietzsche-Bismarck kaksoisplaneetta, reformaattorin asteroidi LUKU 7 194 Kuu nousee, David L.G. Becker LUKU 8 216 Pikku Prinsessa IV Laotse asteroidi LUKU 9 240 Kuu nousee ; Charles ja Sigmund asteroidi LUKU 10 271 Pikku Prinsessa V Protestantin asteroidi LUKU 11 278 Kuu nousee - Södergran LUKU 12 326 Pikku Prinsessa VI Paavin asteroidi LUKU 13 347 Kuu nousee – Södergran II LUKU 14 359 Pikku Prinsessa VII Metusalemin ja matemaatikon asteroidi LUKU 15 373 Kuu nousee – Peter Müller II LUKU 16 416 3 Kuu nousee – Ylätupa I LUKU 17 444 Kuu nousee – Niinivaara, Byrokraatin asteroidi LUKU 18 458 Pikku Prinsessa VIII Pyhimyksen asteroidi LUKU 19 471 Kuu nousee – Simon Salem II LUKU 20 476 Kuu nousee - Södegran III LUKU 21 495 Kuu nousee - Becker II LUKU 22 499 Kuu nousee - Müller III LUKU 23 514 Kuu nousee – Södergran III LUKU 24 518 Pikku Prinsessa LUKU 25 528 Kuu nousee; Prinsessa EPILOGI 1 EPILOGI 2 EPILOGI 3 KIITOKSET 4 Johdanto Olin juuri oppinut sanomaan tietoyhteiskunta, webyhteisö, blogo- sfääri ja osapuilleen ymmärsin mitä ne tarkoittavat, kun minulle ker- rottiin tuon ajan olevan jo ohi. Aurinko oli laskemassa tietoyhteis- kunnan yli, ja meitä oli odottamassa uusi haaveiden ja tarinan- kertojien maailma. Ihmiset olivat siirtymässä kovan tiedon ajasta pehmeän mielikuvituksen ja ajatuksenlennon aikaan. Tunteet ja sy- dämen ääni kukistavat kirkkaan järjen, kertoivat jotkut ja toiset taas väittivät yhteiskunnan muuttuvan entistäkin kovemmaksi paikaksi elää ja asua. Oli oltava luova ja innovatiivinen ymmärtääkseen sekä niitä, jotka kuluttivat enemmän kuin tienasivat tai niitä, jotka halusi- vat säästää kuluttaakseen sen myöhemmin joko itse tai lastensa toi- mesta virtuaalimaailman turuilla, postmodernin yhteiskunnan globaalissa paikattomuudessa. Jotkut kutsuivat aikaa web2 tai web3 yhteiskunnaksi, toiset blo- gosfääriksi, kolmannet reaaliaikaiseksi ja suhteelliseksi, jossa aika ja paikka katosivat kuin galaksien kudelmaan, kaikki oli saatava nyt ja tässä tai ei sitten lainkaan. Oli tultava katsomosta pelaajaksi ja tehtä- vä itse omat uutisensa, uskontonsa ja uskomuksensa, normit ja mo- raali. Määriteltävä kaikki sellaiseksi kuin se itse kullekin sopi ja jokainen parhaaksi näki. Kulttuurien kerrottiin menevän lomitusten ja se oli paras, joka oli viekkain ja selitti näkynsä muita uskottavammin. Uskottavin oli lo- pulta sellainen kertoja, jonka tarina oli mielenkiintoisin, mutta myös ennen muita kerrottu. Yksi puhui individualismista, toinen webyh- teisöstä, kolmas yhteisön katoamisesta ja globaalista erona paikalli- selle. Tuli ajatella globaalisti ja toimia lokaalisti tai päinvastoin. Kaikkea oli saatavilla ja se oli supermarketin hyllyllä, oli kyse sitten tunteista tai niiden puutteesta, arvonannosta tai moraalista, normeis- ta ja tavasta hankkia leipänsä joko pätkätöissä kerjäten tai pelaten ja uskoen olevansa siinä muita viekkaampi. Tylsä totuus ei ollut kysytty uudessa virtuaalitodellisuudessa, we- byhteisössä globaalin maailman turuilla ja toreilla, reaaliaikaisen ja 5 vuorovaikutteisen maailman menossa, uusmedian oudossa maail- massa. Joskus totuus taas oli taruakin ihmeellisempi, ja se piti vain löytää tiedon virran pyörteistä kvarkkihiekasta vaskoolin pohjalla. Usein väitettiin kuitenkin kuinka tarinat ja kertomukset, faktat ja fiktiot, lomittuivat yksiin, ja lopulta oli vaikea erottaa, kuka tai ketkä olivat sen ensimmäiset lähettiläät. Innovaatio ja edellä kulkeminen, umpihangessa ladun avaaminen, valon sytyttäminen, oli eri asia kuin innovaation leviäminen, sosiaali- sen muistin avautuminen ja sen hyväksikäyttö, perässä hiihtäminen tai valossa työskentely jonkun sytyttäessä ensin lyhdyn. Vallankumouksen ja revoluution tai evolutionaarisen kehityksen avaajat ja käynnistäjät, usein taide, kirjallisuus, tiede sekä luova toi- minta, olivat edelleenkin eri asia kuin niiden antamien merkkien lu- keminen, väitettiin. Visioiva omaksuminen ja toteutus joko verisenä ja radikaalina toimintana tai luovana evolutionaarisena prosessina olivat eri asia, mutta evoluutio olikin revoluutiota reaaliaikaisempi ja nopeampi, kertoi moni tarinaansa ja se hämmensi. Samalla tämä luova prosessi eteni koko ajan vuorovaikutteisena, globaalina paikat- tomuutena ja ajasta piittaamatta, oli nopeampi kuin yksikään sitä edeltänyt revoluutio. Se siis söi eväät perinteiseltä radikalismilta, re- voluutiolta ollen sitäkin tehokkaampi, mutta vaati alituista dyna- miikkaa, osaamista ja vei perustan vanhalta konventiolta. Vanhat kansanliikkeet, hierarkia, byrokraattiset organisaatiot, hitaat jäl- kiomaksujat ja vitkastelijat kaatuivat sen edessä ja menettivät valtan- sa, jäivät marginaaliin yhdessä perinteisen median kanssa, todistettiin siellä, missä uutta mediaa ei lainkaan tunnettu. Niinpä diffuusion varhaisempi levittäjä mediaympäristö joutui ensimmäisenä kriisiin uuden ajattoman tiedon paikattomassa vuoro- vaikutuksessa. Uutista ei enää tehty, vaan se elettiin ja jokainen oli siinä osallisena. Tästä kertominen oli jo historian kirjoitusta ja se kiinnosti heitä, jotka rakastivat elämänsä hallintaa kirjaamalla jo ta- pahtunut, eläen muiden elämää ja heidän kauttaan. Portinvartijat jätettiin yksin, eikä heitä enää kuunneltu ulkopuolella heidän oman privilegionsa, pienen ryhmän etuja ajavan itsekkään hedonistisen 6 ryhmän. Rajat katosivat ja valta alkoi siirtyä murroskulttuurissa van- hoilta ja viisailta nuorille, mutta altruistisille tiedon valtaväylän teki- jöille. Tuossa ympäristössä egoismi ja narsismi olivat vähentymässä, vaikka moni luuli sen lisääntyvän syrjäytymisensä tuskassa ja unoh- taen, millaista elämä oli omassa itsekkäässä nuoruudessa, jossa kaikki oli paremmin ja suomalaiset olivat muita kansakuntia jalompia, Eu- rooppa muita mantereita ohjaava. Tämä johti eurooppalaiseen ahdistukseen, masennukseen, trau- maan ja aggressioon. Tietoa ja sen tuomaa valtaa haettiin edelleen kuin muinaiset barbaarijoukot Espanjan kultarannikolta hävittäen inkojen kultainen Tenochtitlanin kaupunki nykyisen Meksikon pää- kaupungin paikalta. Sen päälle rakennettiin uusi kaupunki, ja sen kerrottiin olevan sofistikoidun kulttuurin tuote, paavin kirkon vasti- ne entiselle pakanalliselle menolle. Ja kun kukaan ei sitä uskonut, aggressio muuttui turhaumaksi ja alkoi taantuma. Kun uusi aika kul- ki kahteen suuntaan, hidastui ja pysähtyi kulkiessaan, nämä ihmiset ja yhteiskunnat alkoivat regressionsa kuten niin monet eurooppalais- ten barbaarien vallatessa Amerikan, Aasia ja Afrikan sekä kertoen heidän olevan alempaa rotua, jos ihmisiä lainkaan. Kun reaaliaikainen muuttui sekunnin tuhannesosien aikana histo- riaksi, joku veti välistä niitä, jotka eivät olleet riittävän nopeita tai keksineet itse. Oivaltamisesta ja luovuudesta, kyvystä nähdä pimeään ja innovoida tuli kaiken avaava elämisen ehto. Oli nähtävä sanojen ja symboleiden taakse, joko kurkistaen vuosituhantiseen historiaan ja luottaen geneettiseen, sanattoman eläimen muistiin, tai kauas eteen- sä tuijottaen tähtien ja galaksien toiselle puolelle. Alkuräjähdys oli kuitenkin jossain nenänpään etäisyydellä, ja luo- lasta karannut ihminen jossain vieläkin lähempänä. Ihmisestä tuli tuhatvuotinen, aika kulki molempiin suuntiin ja myös historiaan, alkoi nostalginen taantuma trauman juurille. Kun joku mainitsi gee- nit ja Darwinismin, se tarkoitti sosiaaliDarwinismia, meemejä, api- nan kuvaa pikemminkin kuin kehitystä ja sitä muokkaavia välineitä. Yhä useammat näkivät evoluution apinan kuvana, ei suurena mah- dollisuutena. Uhat kasvoivat ohi vahvuuksien ja vain ne menestyi- 7 vät, jotka olivat ulkona näkemättä kumpaakaan kolmiulotteisen line- aarisen maailman harhoista. Kun aika katosi, hävisi myös paikka ja patriotismi, juuret, maakuntahenget, isänmaa ja äidinkieli. Emotio- naalinen äidinkieli korvautui bisneskielellä ja isänmaa globalisaatiolla, juuret kulkurin ja pelurin, paikattoman kuljeskelijan ja ulkopuolisen erakon elämällä, kodittomalla rahalla. Vanhan Jumalan korvasi evoluutio, Darwinismi, piilotajunnan opit, joista oli syntynyt ylikäymättömiä dogmeja, evolutionarismin portaat Hegelin kuvaamana, Nietzschen pilkatessa näitä uusia juma- lia, hierarkisesti ja lineaarisesti rakentuvia kehitystarinoita, jotka eivät enää sopineet uuteen paikattomaan maailmaan, jossa taloutta pidet- tiin yllä kehäpäätelmin tai imperiumin terrorismin vastaisilla sodilla. Kasvua ei voinut rajattomasti ruokkia nostamalla riistoa lisäämällä työtä ja maksamalla vähemmän palkkaa, kun tuottaja oli samaan ai- kaan myös kuluttaja. Tulopyramidi ruokki ylimmän promillen salk- kua, ja pääosa ihmisistä joutui joukkosyrjäytetyiksi stressaavaan epävarmuuteen. Taantuma vei takaisin feodaalisen ajan rakenteisiin, jossa ihmiset joko söivät, tai itkivät ja söivät uuden murrosajan lei- pää. Yksi aikakausi päättyi, kun vaeltava paimentolainen tarttui auraan ja valjasti härkänsä, vakiintui paikalleen, loi uuden hallinnon ja kult- tuurin, kielen jolla kertoa siitä lapsilleen symboleja käyttäen, luottaen puhuvan eläimen muistiin ja sen tapaan jäsentää oikulliseksi käynyt aika yhden sukupolven ikäisenä. Seuraava päättyi kun härkä vaihtui höyryveturin kautta nestemäiseen fossiiliseen tisleeseen, kartan paik- ka ja kellon aika muuttuivat vain mentaalisiksi kokemuksiksi ja il- luusioksi, jota pitivät yllä vanhat geenimme ja niiden luomat harhat. Uudessa fyysisessä ympäristössä geeniensä ja vanhan kollektiivisen muistinsa, patrioottisen isänmaansa ja maakuntansa, sosiaalisen pää- omansa vankina ollut ihminen oli kuin lapsi vailla muistoja, tai muis- tikuvat alkoivat syntyä sattumanvaraisesti pirstaleisina, toinen toistaan tukematta ja oudon kulttuurin tuotteina. Oudot kulttuurit ja kielet menivät päällekkäin lapsena hankittujen juurien ja paikkaleimautumisen kanssa, eikä kukaan enää tiennyt, 8 mikä oli sisäsyntyistä ja ominta tai mikä sepitteellistä ja tarua. Näin kävi myös normien, moraalin sekä uskonnon ja tieteen filosofian niiden syvärakenteiden, joita vanhat traditiot, dogmit, teoriat ja hie- rarkinen byrokratia olivat kannatelleet, ja jossa pyhimysten kuvat sementoivat mennyttä maailmaa ennustaen samalla tulevaa. Historia ei voinut toistaa enää syklisesti itseään paikattomassa ja ajattomassa maailmassa, jonka syntejä harmaapäiset vanhukset tutkivat ikään kuin hakien sovitusta tai synninpäästöä. Vanhassa ja eurooppalaisten luomassa lineaarisessa ja hierarkises- sa maailmassa paimentolainen oli huonompi kuin maanviljelijä ja teollisuus oli huonompi kuin jälkiteollinen palvelu. Kaikki kehittyi eurosentrisesti, lineaarisesti ja parempaan suuntaan, jossa sivistys- kansa ja kulttuuri eivät voinut tarkoittaa muinaisia eurooppalaisten hävittämiä kulttuureja Amerikassa, Aasiassa tai Afrikassa. Sivistynei- tä olivat olleet vain kolonialismin mestarit ja keskiaikaisen Euroopan barbaarit. Kultarannikon, Andien ja Väli-Amerikan kulttuurit tu- honneet kansat, keskitysleirien rakentajat, uuden feodaaliajan impe- rialistit, kutsuivat itseään sofistikoiduiksi kulttuureiksi ja kieliään sivistyskieliksi, uskontoaan ainoaksi oikeaksi. Korkea kivitalo kalliilla maalla viestitti sivistyksestä, matala hal- valla maalla köyhän majasta, ja sen sai hävittää. Orjat ja köyhät siir- totyöläiset rakensivat näitä kivitaloja, pyramideja, lasipalatseja Aasiasta ja Afrikasta rahdattuina siirtotyöläisinä, prostituoituina. Evoluutio oli lineaarinen, hierarkinen oppi kulttuureista ja sen kär- jessä kulki ihminen, eurooppalainen ihminen. Eurooppalainen ihminen syntyi Luojan luomana viimeisenä ja hän oli kaiken kruunu, eurooppalaisena muita etevämpi barbaarina- kin. Kuten siinä kalvinistisessa uskossa, jossa jotkut elivät armon alla ja paratiisin lapsina, ja jotkut eivät sitä voineet ikinä saavuttaa. Tätä oppia ei Marx ja kommunismi muuttaneet massojen hallintana mik- sikään, päinvastoin. Nämä eurooppalaisten filosofiat oli tehty eu- rooppalaiselle ihmiselle, ei ihmiskunnalle saati koko luomakunnalle ja ajassa, joka ei ollut vielä paikaton, ja joka olisi kulkenut kahteen suuntaan, välillä hidastuen ja pysähtyen. 9 Tämän järjestelmän poliittiset, uskonnolliset ja kulttuuriset, tie- teeseen sidotut dogmit toteuttivat tätä samaa armotonta partikula- rismin oppia. Ihminen oli siinä narsistinen, keskipiste ja hänen ympärilleen rakennetut uskomukset, dogmit, teoriat, mallit ja riitit olivat muille ryhmille ja kansakunnille armottomia, ja ne muuttuivat hitaasti jos lainkaan. Uuden idean tuottaja siirrettiin yhteisön ulko- puolelle. Keskiajalla toisin ajattelija poltettiin noitana noitavasaran lakeja lukien. Vasta suurempina ryhminä ja kansanliikkeinä painosta- en, väkivallan kautta alistaen, vanha saattoi muuttua ja hyväksyä uu- den tai poikkeavan hitaana sulautumisena. Niinpä eurooppalaisten vallatessa, hävittäessä ja orjuuttaessa sivi- lisaatiot Amerikassa, liki 50 miljoonaa ihmistä kulttuureineen, nämä pysyivät etäisinä ja alempina rotuina, vaikka oma tieteemme alkoi juuri tuolloin perustaa omia instituutioitaan. Tietoa tuli niin valtavas- ti näiltä uusilta oudoilta ”planeetoilta” ja niiden ”humanoideilta”, että se järjestettiin tieteellisiksi seuroiksi Firenzen Accademia del Cimentoksi vuonna 1661, Lontoon kuninkaalliseksi seuraksi, Royal Society vuonna 1662, Pariisin tiedeakatemiaksi, Academie des Sciences ja Berliinin akatemiaksi vuonna 1700. Ja samaan aikaan eu- rooppalaiset pohtivat myös sitä, olivatko nämä löydetyt uudet kan- sakunnat ja niiden tiede ihmisen luomaa vai olivatko he ihmistä alempi rotu. Paremman ihmisen, sivistyksen kohdatessaan, euroop- palainen malli oli hävittää ja varastaa, tuhota kuten osmanimogulit ja ryöstäjät merillä tekivät. Se oli hyvin eurooppalainen malli. Näissä eurooppalaisissa kulttuureissa ihmistä ruokittiin joko pe- loilla tai mahdollisuuksilla, muutaman vietin mukanaan tuomalla val- lan välineellä. Nämä välineet olivat rakentuneet ihmisen sisälle neljälle tasolle. Ensimmäisenä niistä ihmistä hallitsivat geenit tai meemit niille, joille biologia oli vaikeasti oivallettava ja kulttuurin geneettinen oh- jailija sai symbolikseen toisen käsitteen. Nämä ihmiset näkivät gee- neissä vain evoluution merkit ja apinan kasvot, eivät omia vanhempiaan saati välineitä, joilla aivonsa käynnistivät. 10
Description:The list of books you might like
